The Hauntedin uralle mahtuu useampiakin yllätyksiä, eivätkä kaikki niistä ole myönteisiä. Kun Peter Dolving sylkäisee Never Betterin ensimmäiset säkeet, levy näyttää avautuvan keskivertoon amerikkalaistyyppiseen asennemetalliin. Tilanne kuitenkin vaihtuu nopeasti ja yhtye levittää tarjottimelle yhtä leveän kattauksen kuin kahdella edelliselläkin levyllä.
Todennäköisesti tuorekin julkaisu närästää bändin vanhoja faneja, sillä yhtye liukuu edelleen kauemmas perinteisestä metallista. On sitä thrashiakin siellä jossain, mutta yhä The Hauntedin tarkoituksena on luoda musiikillaan samanlaisia nihilistisiä tunnelmia kuin Dolvingin tekstitkin koluavat. The Haunted on edellä amerikkalaisia hengenheimolaisiaan, sillä ruotsalaiset pystyvät ujuttamaan tarttuvan melodian kaikkein riitaisimpaankin sointuun.
Unseen vaatii kovaa keskittymistä, jotta levystä saa ne loputkin nyanssit irti. Onneksi bändi on sentään hieman helpottanut urakkaa ja ripotellut selkeitä herkkupaloja pitkin levyä kuin jyviä kanaselle, jotta tämä pystyy marssimaan loppuun saakka. Ja se kyllä kannattaa.
