THE HAUNTED: Versus

THE HAUNTED
Versus
Century Media

Minkä tahansa merkittävämpää mainetta niittäneen bändin pohjalta kasattu uusi yhtye joutuu samanlaiseen vertailuun kuin nainen esimiestehtävävissä. Todistettavaa olisi niin pirusti, ja kokeneempienkin nimien aikaansaannokset mielletään usein tuloksesta riippumatta karmeaksi flopiksi. Kenties The Hauntedkin olisi saanut erilaisen kohtelun, jos se ei olisi debyytillään (The Haunted, 1998) yltänyt juuri niin ällistyttävän yli-inhimilliseen suoritukseen kuin mihin se ylsi – ja vielä levy levyltä sen jälkeenkin pystynyt osoittamaan, että kyseessä ei ollut vahinko.

The Hauntedin edellinen, The Dead Eye (2006) oli ennakkoluuloton levy, josta yhtyeen olisi ollut vaikea kuvitella jatkavan muualle kuin taaksepäin. Versuksen suurin röyhkeys piileekin siinä, että se käyttää saman yllätysmomentin nyt toistamiseen. Kun se toisaalta varmistelee asemiaan tukeutumalla niihin asioihin, mistä The Haunted tunnetaan parhaiten (liekö kesän At The Gates -reunionilla osuutta asiaan), se on samalla äärimmäisen tietoinen esitys siitä, mitä kaikkea muuta yhtyeen soundin puitteissa voi tehdä kuulostamatta yliampuvalta tai rikkonaiselta. Siinä on monessakin mielessä hyvin paljon samaa kuin Soilworkin vuonna 2002 julkaistussa Natural Born Chaos -levyssä; erotuksena tietysti se, että Versus kuulostaa huomattavasti enemmän bändin kuin vain tuottajan aikaansaannokselta.

Göteborg-hevin kehityskaari on jo pitkään sulkenut omaa ympyräänsä ottamalla vaikutteita isosta Amerikan-soundista, mutta The Haunted tuntuu olevan siinä sarjassa ainoa, joka jaksaa edelleen hakea ilmaisuunsa tarttumapintaa koko metalcore-ilmiön ja sen helppouden ohitse. Samalla se on tullut luoneeksi jotain, joka saattaa hyvällä onnella kantaa tästä päivästä yhtä pitkälle kuin Reign In Blood vuodesta 1986. Mistä sitäkään vielä tässä vaiheessa voi tietää.