Arvio: Waltari jatkaa pelotonta tutkimusmatkaansa – Nations’ Neurosis -levyn tunnelma on synkistä lähtökohdista huolimatta nostattava

Levyn 15 biisin joukkoon mahtuu niin melodista heavy rockia kuin kuumanletkeää shuffle-rytmillä rullaamista, ysärin eu­rohumppaa sekä aggres­siivisempia purkauksia.
Arvio julkaistu Soundissa 6/2025.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Waltari
Nations’ Neurosis
Metalville

Kaikkien seikkailun­janoisten sankari Waltari on sekoitel­lut metallia ja rockia, no, lähes kaiken mahdollisen kanssa pian neljän vuosikymmenen ajan. Soittajat ja levy-yhtiöt ovat vaihtuneet vuosien varrella niin ettei laskuissa pysy, mutta se ei ole liideri Kärtsy Hatakan pelotonta ja genrerajoista piittaamatonta tutkimusmatkaa haitannut.

NationsNeurosis sai lähtö­laukauksensa pandemian jälki­mainingeissa ja Ukrainan sodan alkuvaiheessa. Työstöprosessin aikana Hatakan äiti menehtyi. Syn­kistä lähtökohdista huolimatta – tai ehkä juuri niistä johtuen – levyllä on lopulta melko positiivinen ja nostattava yleistunnelma.

Pääosin bändi on isoja, tart­tuvia kertosäkeitä sekä tulisia kitarasooloja tursuavan melodi­sen heavy rockin äärellä. 15 biisin joukkoon mahtuu kuitenkin myös kuumanletkeää shuffle-rytmillä rullaamista (Step Back), ysärin eu­rohumppaa (Higher) sekä aggres­siivisia purkauksia kuten Murder Plot ja vimmaisesti etenevä Kill for Sport.

Mistään keskittymishäiriöisestä sillisalaatista ei kuitenkaan voi pu­hua, vaan levy soljuu läpi vaivatto­masti ja luontevasti. Kokonaisuus voisi silti olla napakampi – tunnin mitassa on tiivistämisen varaa.