Maailman ihanimman Kärtsyn, tuon arvaamattoman punaisen kikkarapään, luotsaama yhtye on ollut koko uransa ajan pahamaineisen epätasainen. You Are Waltarin avausraitana kuultava 12 alkaa lupaavasti, mutta viimeistään Nightwishin iskelmähevin mieleen tuovaan kertosäkeeseen mennessä meno lässähtää, eikä lähde nousuun ennen kolmatta Solutions-biisiä − vain mennäkseen puihin naurettavan yliampuvan laulun ja power metal -pippelinmittailun vuoksi.
Muutenkin You Are Waltarin ongelma on ideoiden jalostamattomuudessa. Ei ole lainkaan omaperäistä yhdistellä eri genrejä tai niistä otettuja vaikutteita saman kappaleen sisällä − kuka tahansa pystyy siihen. Paketti ei näillä eväillä yksinkertaisti vain pysy kasassa, ja hyvistä yksittäisistä kohdista huolimatta liki jokainen kappale kuulostaa joko geneeriseltä tai suorastaan helvetin ärsyttävältä. Sanoituksellisesti jokainen biisi lienee 13-vuotiaan kirjoit- tama. Puolivälissä olevassa Maailma -hippifolkbiisissä kiteytetäänkin You Are Waltari mainiosti: ”No enkös sanonut, että tämä haiskahtaa.”
You Are Waltari on syntynyt jokaiselle yhtyeen jäsenellä annetusta vapaudesta soittaa miten lystää. Ehkä bändi sittenkin tarvitsee diktaattorin?
