BAD BRAINS: Banned In D.C. – Bad Brains Greatest Riffs

80-luvun alussa Bad Brains hätkähdytti varsin nuorta amerikkalaista punk-sceneä monella tapaa. Se oli ensimmäinen mustista jäsenistä koostuva hardcore-yhtye ja ensimmäinen joka yhdisteli ennakkoluulottomasti punkkia, funkkia ja reggaeta keskenään. Sen vaikutus oli tuolloin merkittävä eikä Bad Brainsia ole vieläkään unohdettu, sillä yhtymäkohtia voi vetää jälkeläisyhtyeistä niin Rage Against The Machineen kuin System Of A Downiin. Voidaan sanoa, että Bad Brains toi punkkiin aivan omanlaisensa käsityksen rytmitajusta. Vaikka vaikutteita saatettiin lainata esimerkiksi Weather Reportilta, on Bad Brainsin musiikki vielä tänäkin päivänä vähän pikkuisen kiukkuista.

Paikkansa puolustavalla ja kattavalla kokoelmalla on hyvin havaittavissa Bad Brainsin kehitys kipakasta hardcoresta kohti sävyisempiä säveliä, vaikkei Banned In D.C. suoranaisesti kronologisesti etenekään. Levyn loppupuoliskolle on koottu reggae-kappaleet ikään kuin omaksi osiokseen, joka on helppo sivuuttaa, jos musiikkimaku ei sulata avointa Jahin ylistystä. Se taisikin olla ainoa asia, mitä Bad Brains ei saanut juurrutettua punk-kulttuuriin. Uskonto ja punk rock kun sopivat edelleen aika kehnosti yhteen.

Mutta ei Bad Brains ollut vain uskoaan levittämässä, vaan teksteissä pureuduttiin purkamaan mustan miehen arkea 80-luvun Amerikassa tavalla, johon ei siihen oltu totuttu. Ennen kaikkea Hudsonin veljeksillä (laulaja Paul ja rumpali Earl), kitaristi Gary Millerilla ja basisti Darryl Jeniferilla oli näkemystä uudistaa punkin soundia tavalla, joka kuulostaa vielä kaksikymmentä vuotta myöhemminkin tuoreelta.