BUTTHOLE SURFERS: Weird Revolution

Arvio julkaistu Soundissa 04/2002.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Gibby Haynes ei ole täysin järjissään. Jos miekkosen luotsaaman Butthole Surfersin aiemmat levytykset eivät ole suoranaisesti olleet mitään tasapainoisuuden riemuvoittoja, vetää Weird Revolution vielä astetta pitemmälle.

Arvio

BUTTHOLE SURFERS
Weird Revolution
Hollywood

Gibby Haynes ei ole täysin järjissään. Jos miekkosen luotsaaman Butthole Surfersin aiemmat levytykset eivät ole suoranaisesti olleet mitään tasapainoisuuden riemuvoittoja, vetää Weird Revolution vielä astetta pitemmälle. Tästä levystä voi nimittäin huoletta sanoa, että sekä itku että nauru ovat muutaman kerran lähellä. Haynes on ottanut elämäntehtäväkseen kliseiden pilkkaamisen, mutta käyttää niitä ristiriitoja uhmaten itse mitä auliimmin.

Jos toisarvoiset shokeeraus/sekoilu-tekijät jätetään pois laskuista, on Butthole Surfersin aseet vähissä. Oikeasti koskettavaa musiikkia Haynes ei ole koskaan saanut aikaiseksi – parhaiten hänet tullaan muistamaan onnistuneesta Donovan-coverista Hurdy Gurdy Man tai Johnny Deppin kanssa suoritetusta P-kokeilusta, jonka ainoaksi jääneen levytyksen kuunteleminen alusta loppuun vaatii hyvän huumorintajun lisäksi lähes sadistista mielenlaatua.

Aiemmin Butthole Surfers on osoittanut sentään yhteistyökumppanien valinnassa hyvää makua. Enää näinkään ei ole. Weird Revolutionille oman "panoksensa" kun on tuonut myös white trash -nolla Kid Rock, jonka läsnäolo viestii siitä ettei Haynesin taannoinen huonon maun tavoittelu ole kenties sittenkään ollut tarkoituksellista. 

Lisää luettavaa