San Franciscosta kotoisin oleva Charlie Hunter jaksaa hämmästyttää täysin hillittömällä tapping-johteisella "kymmenen sormea laudalla" -soittotyylillään, joka saa hänet kuulostamaan paitsi kitaristilta, myös basistilta sekä urkurilta. Ja toisinaan samanaikaisesti. Parasta miehessä on kuitenkin se, että hän on päättänyt keskittyä omanlaiseensa rentoon post-happojatsiin – eikä esimerkiksi toivottomaan fuzak-kaahaukseen.
Groovekitaran armoitettu saksikäsi on sitten viime levyn laittanut bändinsä taas uusiksi ja kutsunut studioon kiinnostavia vieraita Mos Defistä lähtien. Tämä valinta ei ole kaukaa haettu, löytyyhän Hunterin taustasta muun muassa ikonoklastinen Disposable Heroes of Hiphoprisy. Songs from the Analog Playground on miehen kahdeksas omaa materiaalia sisältävä kiekko – yhdeksäs on mainio kokovartalotulkinta Bob Marley -klassikosta Natty Dread – ja sen kuunteleminen taittaa kevään selkää mukavasti.
Charlie Hunter hallitsee nuorallakäynnin; hänen musiikkinsa on kepeää, mutta ei harmitonta ja virtuoottista vaan ei ylinäppärää.
CHARLIE HUNTER: Songs From The Analog Playground
Arvio julkaistu Soundissa 04/2002.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Arvio
CHARLIE HUNTER
Songs From The Analog Playground
Blue Note
Songs From The Analog Playground
Blue Note