THE ENEMY: Streets In The Sky

Arvio julkaistu Soundissa 6-7/2012.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.

Ensialbuminsa We’ll Live And Die In These Towns (2007) aikoihin The Enemy oli pienen hetken ajan brittien kuumin uusi bändi.

Arvio

THE ENEMY
Streets In The Sky
Cooking Vinyl

Ensialbuminsa We’ll Live And Die In These Towns (2007) aikoihin The Enemy oli pienen hetken ajan brittien kuumin uusi bändi. Suoraan listaykköseksi ponnahtanut ja sittemmin platinaa myynyt levy sekä kiertueet Oasiksen ja Manic Street Preachersin kanssa antoivat viitteitä siitä, että nyt tullaan kirjoittamaan uutta uljasta sivua englantilaisen rockin historiaan.

Ei kuitenkaan kirjoitettu. Kakkoslevy (Music For The People, 2009) meni läpi vielä ensi kerran jälkiliukkailla, mutta sitten hiljeni pariksi vuodeksi. Ainoat elonmerkit yhtyeestä olivat muutamiat peleihin suunnatut kappaleet ja hiljalleen tihkuneet tiedot kolmannesta levystä. Yhtyeen tämän keväisen paluun kruunasi esiintyminen täpötäydellä Wembleyllä FA Cupin loppuottelun yhteydessä. Tämä kertonee selvää kieltä siitä suosiosta, jota The Enemy lievästä alamäestään huolimatta saarivaltakunnassa vielä nauttii.

Noustaakseen idoliensa Oasiksen, The Jamin, The Clashin tai edes The Libertinesin tasolle, The Enemy tarvitsisi plakkariinsa yhden täydellisesti ajan hengen kiteyttävän ja särmikkään rocklevyn. Tätä Streets In The Sky ei kovasta yrityksestä huolimatta ole. Bändi soittaa kuin viimeistä päivää ja kertosäkeet sopivat kaljapäiseen mukana hoilotukseen, mutta jotenkin teennäinen olo tästä jää. Edes irkkupunkista tutut tehokeinot säkkipilleineen eivät saa fiilistä erityisemmin nousuun.

Lisää luettavaa