ERI ESITTÄJIÄ: Nyt kolisee

ERI ESITTÄJIÄ
Nyt kolisee
Jukan Productions / Warner

Mitä tekisit, jos saisit käyttöösi J. Karjalaisen raidat ja vapaat kädet niiden suhteen? Tuon herkullisen ajatuksen kanssa ovat painiskelleet Suomen eturivin rap-artistit ja hiphop-tuottajat. Vuosi sitten ilmestyneen J. Karjalaisen Et ole yksin -albumin täysin uudelleen rakentava Nyt kolisee on jo konseptitasolla upea oivallus – samaan aikaan puskista tullut ja toisaalta yllättävänkin luonteva.

Siitä asti kun kuulin DJ Slow’n kappaleen Keep Moving (2003), jolla J. Karjalainen vieraili Midnight Sun -salanimellä, on Jukan sinänsä hyvin perinnetietoinen ilmaisu yhdistynyt mielessäni vaivatta moderniin rytmimusaan.

Nyt kolisee ei ole remix-levy vaan täydellinen uudelleentulkinta. Monilla biiseillä alkuperäisraidat ovat mukana lähes viitteellisesti, vain pienenä sampleina. Kolmeentoista raitaan mahtuu yllättävänkin monipuolinen kavalkadi musiikkia reggaesta vanhan liiton hiphopiin.

Riman olettaisi olevan järjettömän korkealla nimenomaan tekstien kohdalla. Onhan alkuperäislähteenä Suomen parhaan lauluntekijän materiaali ja uudelleenrakentamisen keinoina tekstin voimasta elävä genre. Yhtälö ei ole ongelmaton. Jo lähtökohtaisesti Jiin ja räppäreiden maailmankuvat ovat huomattavan kaukana toisistaan, ja monilla raidoilla kosketus alkuperäisen tekstin maailmaan jääkin hämäräksi. Parhaasta päästä on Tommy Lindgrenin vangitsevan tumma tulkinta Riisinjyvästä (Mitätön).

Vaikka asialla ovat kovat tekijät, ja vaikka Paleface Soundin haastattelussa vakuuttaakin kaikkien panneen parastaan, tulee muutaman raidan kohdalla tunne preset-läppien kuorruttamisesta irrallisilla J. Karjalais -viittauksilla. Alkuperäistekstien kommentointia tai laventamista olisi saanut olla enemmän.

Olisi pelkästään hienoa, jos kotimaista musiikkiperintöä otettaisiin jatkossa laajemminkin samalla lailla kierrätykseen.

Pääpäsmärinä hommassa toiminut Paleface vastaa yhdessä Sidi Hossni Boudalin ja tuottaja Abdissa Assefan kanssa albumin onnistuneimmasta raidasta. Ingouba vääntää Kreosiittii-laulun aivan uusiin sfääreihin. Samplattu kertosäe, Karrin rauhallinen räppäys, Hossni Boudalin arabiankielinen laulu ja Assefan perkussioista ihmeitä taikova tuotanto nivoutuvat yhteen huimaksi kokonaisuudeksi. Eksoottinen on myös Junon ja Alex Sandungan suomi-espanja-synteesi Mi Chica Canela (Marquita).

Jos halutaan lähteä sinänsä tyhjänpäiväiseen ”parempi kuin alkuperäinen” -väittelyyn, onnistuu Heikki Kuulan leppoisa Ilonalle-reggaeversio tuomaan Sydänlupaus-biisiin lisää lämpöä ja siirapin tilalle särmää.

Levyn paras sample löytyy Pyhimyksen ja Paperi T:n täysosumaversiolta Et ole yksin -biisistä. Kalifornia-Keken jännittävä tuotanto, jätkien viisaat ja vetävästi soljuvat läpät ja Jukan perhanan hyvältä kuulostava ”rock me, rock me sweet” -sample tekevät murhaavaa jälkeä.

Olisi pelkästään hienoa, jos kotimaista musiikkiperintöä otettaisiin jatkossa laajemminkin samalla lailla kierrätykseen. Toki Cheek tekee samaa omalla tavallaan, mutta Nyt kolisee onneksi osoittaa, että tapoja on monia. Odotukset ovat kovat myös Asan valmisteilla olevan Love Records -sampleihin pohjautuvan albumin suhteen, vaikka tällä levyllä miehen raita vaisuimmasta päästä onkin.

Esitän lopuksi toiveen: ottakaa käsittelyyn J. Karjalaisen Lännen-Jukka-trilogia. Amerikansuomalaisia lauluja pohjana käyttäen saataisiin eräänlainen suomiversio Mobyn Playstä, mutta todennäköisesti paljon parempi.

LUE TEKIJÖIDEN HAASTATTELU

(Kuvitus: Jarkko Vehniäinen / Soundi)