Snapshot-debyytillä (2013) itsensä esiin räväyttänyt The Strypes oli erilainen teinibändi. Irlannin Cavanista tuleva nelikko ammensi inspiraationsa uhkarohkeasti 60-luvun puolivälin brittiläisestä rhythm & bluesista ja hieman myöhemmästä pubrockista. Kaikeksi onneksi yhtyeen onnistui taikoa umpitutuista aineksista omankuuloisensa ja uskottava tiivistelmä.
Little Victoriesilla (2015) The Strypes otti jo etäisyyttä juuriinsa ja Spitting Imagella pesäero on entisestään kasvanut. Ensilevyn sähäkkää rhythm & bluesia on häivytetty ja tilalle tarjoillaan tiukasti kitaroitua ja laulettua voimarockia. Vahvat melodiat ja napakasti riffaavat kitarat vyöryvät vauhdilla ja uusiaaltoisen power popin energialla.
The Strypesin idearikkaudesta kielii muun muassa tempollaan laahustava ja 60-luvun puolivälin amerikkalaisesta garagepsykedeliasta muistuttava Garden Of Eden. Spitting Imagen hiljaisin hetki on akustisella kitaralla bluesisesti toteutettu Mama Give Me Order. Uruilla ja huuliharpulla terästetty Easy Riding viittaa hienovaraisesti The Strypesin lähtökohtiin, mutta albumin päättävä Oh Cruel World on tuhteine harppuineen ja Bo Diddleyn viidakkobeateineen levyn ainoa läpikotainen rhythm & blues.
