THE FIERY FURNACES: Gallowsbird´s Bark

White Stripesin Jack ja Meg Whiten läpimurto on lisännyt rockbisneksessä "kummallisten" duojen kysyntää. Brooklynistä tuleva Fiery Furnaces on varmaankin yksi oudoimmista. Ja tällä kertaa bändin jäsenet Eleanor ja Matthew Friedberger ovat tiettävästi oikeasti sisko ja sen veli.

Riittävän mystisesti nimetty Gallowsbird's Bark on levy, joka taiteilee uhkarohkeasti lapsellisen näpräilyn, naiivin hippisen kotinurkkarockin ja avantgardismin välillä. Albumin soundi on kaiken aikaa korkeintaan lo-fi ja pitkämuistisimmille duon lähes älyttömissä älynväläyksissä voi luulla kuulevansa yhtymäkohtia sekä Captain Beefheartiin että 70-luvun eksentriseen brittibändi Slapp Happyyn.

South Is Only A Home rullaa määrätietoisesti horjuen kuin The Velvet Underground ja I'm Gonna Runin rock'n'roll nakkelee ympäriinsä herkullista "amatöörikitarointia". Kaksiosainen Inca Rag/Name Game on ennen rock"svengin" löytämistään kuin pianonkilkatuksen säestämä lastenlaulu, jonka alkajaisiksi myös Matthew Friedberger pääsee ääneen. Asthma Attackin voi ymmärtää Fiery Furnacesin jokseenkin kieroutuneeksi käsitykseksi rockabillystä. Two Fat Feet alkaa kuin varhaisminimalistisen Jonathan Richmanin teokset kunnes Matthew'n kitara alkaa trippailla kohti sonicavaruuksiaan.

Gallowsbird's Bark on niitä "pimeitä" albumeja, jollaisten kuuntelu tuntuu kaiken standardis-teollisen rocktarjonnan keskellä raikkaalta ja tervehdyttävältä.