FINTELLIGENS: Lisää

FINTELLIGENS
Lisää
Rähinä

Viisi vuotta on kulunut Nää vuodet 1997–2003 -kokoelman ilmestymisestä, joka julisti yli satatuhatta levyä myyneen Fintelligensin telakoitumista. Ennen Elastisen kolmen lp:n mittaisen soolouran alkamista ja Iso H:n soolodebyyttiä (2007) kaksikosta ehti tulla kotimaisen populaarimusiikin kentällä yksi aikansa vihatuimmista joukkueista. Kun Fintelligens ja heitä kärkkäimmin kritikoineet toimijat kasvoivat rinta rinnan, kulttuuriset ääripäät lähestyivät toisiaan. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla maailma näyttää jo erilaiselta.

Lisää toimittaa näennäisesti lisää sitä samaa vanhaa Fintelligensiä, mutta kumuloitunut kokemus on kypsyttänyt kaksikosta alansa mestarillisesti taitavan iskuryhmän, jonka kirjoituksen syveneminen palautuu kappaleiden jäsentymiseen ja huolellisempaan tuotantoon. Soundi nojaa hienosäädettyihin elementteihin, mutta Kokemusten summa -levyyn (2002) palaaminen paljastaa, että vaikka laji ei ole vaihtunut, kaksikko on siirtynyt raskaampaan sarjaan. Flow’t ovat harjaantuneet kiteytyneiksi, sidosteisiksi ja tasaisesti varioiviksi, ja jos joku kriitikko on edelleen sitä mieltä, että duon sanoitus tyhjenee irrallisiin punchlineihin ja nokkeliin sanaleikkeihin, kehotan tutustumaan tarkemmin lajin sukukirjoihin. Fintelligensin syyttäminen räpin perimätavoista on perusteettomampaa kuin vanhoillisuuden arvosteleminen, ja tässä suhteessa monella on mennyt vuosien varrella puurot ja vellit sekaisin. Valtaosalle niistä, joita Fintelligens ei puhutellut viisi vuotta sitten, Lisää merkitsee lisää ajanhukkaa – mutta se liittyy itse musiikkiin vain epäsuorasti.

Näiden populistien vanhoillisuus korostuu siinä suhteessa entistä enemmän, että eritoten Elastinen – jonka pitäisi olla yhtä kuuluisa yrittäjämäisyydestään kuin musiikistaan – on viime vuosina tehnyt paljon töitä laajentaakseen kantamaansa kutistuvasta rap-yleisöstä siihen valtavaan harmaaseen massaan, joka on urbaaniin kaupunkikulttuuriin kiintyneen valtamedian sokea piste. On ”mentävä sinne, mis ei Pendolinot pysähtele, maamme ytimeen, pienemmille pysäkeille”, hän valistaa Lauri Tähkän tukemana, ja menestys on validoinut strategian.

 

 

Fintelligens on ollut viisi vuotta tauolla.  Iso H, miten luonnehtisit tätä ajanjaksoa muutoksineen yhtäältä oman elämäsi ja toisaalta kotimaisen kulttuuri-
ilmaston näkökulmasta?

– Viiden vuoden tauko muutti paljon, niin ammatillisessa mielessä kuin henkilökohtaisessa elämässäkin. Tuntuu, että kummassakin on nyt päässyt kunnolla eteenpäin. Kun ei hetkeen ollut ammatillisia paineita, sai oman yksityiselämän ja pollan kondikseen, ja kun ei vähään aikaan ollut pakko kiertää Suomea, keikkailu alkoi tuntua taas hemmetin hyvältä.

– Fintelligensin tauko on ollut kulttuuri-ilmaston kannalta huono juttu. Valitettavasti on vieläkin tiettyjä tahoja, jotka noteeraavat kotimaisesta hiphopista pelkästään meidät, ja kun me olimme tauolla, nämä tahot ajattelivat, että siinä se suomalainen hiphop sitten oli.

Jos kuuntelet aiempia levyjä nyt, miltä ne kuulostavat ja miten Lisää vertautuu niihin?

– Omia levyjä tulee kuunneltua aina silloin tällöin. Teen musaa ensisijaisesti itselleni. Vanhat levyt kuulostavat omaan korvaan edelleen hyvältä, vaikka joistakin lyriikoista on ikään kuin kasvanut ulos. Kaiken takana seison edelleen. Uusi levymme tuntuu omasta mielestä paljon kypsemmältä niin sisällön kuin soundienkin saralla.

Kertoisitko Lisää-levyn syntyvaiheet pähkinänkuoressa? Mitä on opittu matkan varrella?

– Matkan varrella mukaan on tullut huomattavasti lisää teknistä tietotaitoa, ja teksteihin on karttunut lisää elämänkokemusta. Sen kyllä kuulee. Me myös kokeiltiin ensimmäistä kertaa säveltää biittejä Elastisen kanssa yhdessä ja mielestäni onnistuttiin hyvin. Muuten levyn tekeminen oli aika samanlaista kuin ennenkin. Tosin nykyään teemme kaiken itse omassa studiossamme: nauhoitamme, miksaamme, masteroimme. Enää emme tarvitse ulkopuolisia tahoja levynteossa.

Takana on kymmenen vuotta pelissä.  Mikä on pitkäikäisyyden salaisuus ja elämänohjeesi?

– Pitkän uran salaisuus on ehdottomasti rehellisyys. Yleisö tunnistaa ne, jotka ovat aitoja. Keksityillä imagoilla tai vitseillä voi menestyä hetkellisesti, mutta sama vitsi ei naurata enää toisella tai kolmannella kerralla. Elämänohjeeni voisi olla vaikkapa: ”Älä vihaa mitään mutta epäile kaikkea.”
Asko Kauppinen