Hotellihuoneen dekadentit tarinat – Jarvis Cockerin yhteislevyllä kuullaan tarinoita Hollywoodista

Arvio julkaistu Soundissa 4/2017.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

Jarvis Cocker & Chilly Gonzales
Room 29
Deutsche Grammophon

This Is Hardcore (1998), tuo brittipopin virallinen laskuhumala, oli aina lempilevyni Pulpilta. Sen ulkopuolinen perspektiivi dekadenssiin on herkullinen – kuin se ikuisuudelta tuntuva selkeyden ja itsetietoisuuden hetki huuruisen illan loppumetreillä. Mietit miksi olet täällä ja mitä teet näiden ihmisten kanssa.

Chilly Gonzalesin ja Jarvis Cockerin Room 29 kertoo huoneesta Los Angelesin legendaarisessa Chateau Marmont -hotellissa. Huoneessa on flyygeli. Mielessäni flyygeli liittyy myös This Is Hardcoreen. Levyn keskiössä asuva elostelija nojailee siihen laulaessaan vieraantuneisuudestaan ja vetää sen kannelta pulvereita nenäänsä.

Room 29 on teemalevy ja teemana on pettymys – itseen ja maailmaan.

Tämä levy eroaa This Is Hardcoresta siinä, että nyt lauletaan kummituksista, Chateau Marmontin niistä asukkaista, joiden elämä kosketti tähteyttä lähinnä maantieteellisesti, heidän asuessaan hotellissa, jossa Hollywoodin voittajat asuivat ja yliannostivat. Room 29 on teemalevy ja teemana on pettymys – itseen ja maailmaan. Tai pettymys itseen väärin ulospäin kohdistettuna.

Levyn syntyhistoriaan liittyy pitkä toipilasaika, jonka Cocker vietti hotellissa. Levyllä on selkeä terapeuttinenkin merkitys. Laulajalle Hollywoodin glamour-kuvaston alkusumun läheisyydessä oleilu sairaudesta toipuessaan on selvästi ollut häiritseväkin kokemus.

Siinä missä This Is Hardcore on yliampuva, Room 29 on minimalistinen. Suuren osan ajasta se nojaa vain pianoon ja Jarvisin hienolla tavalla väsyneeseen lauluun, ajoittain jousikvartetilla alleviivattuna. Levyllä on käytetty myös elokuvahistorioitsija David Thomsonin haastattelua ja lopussa on lukulista. Hienoa!

Ehkä avainhetki on Trick Of The Light, joka jo nimellään paljastaa elokuvien tempun. Tässä levyn eräänlaisessa crescendossa kertoja laulaa: ”This is what I had been dreaming about / Life with the boring bits edited out / I fell in love / Fell in love with this trick of the light.” Elokuvan valo, länsirannikon aurinko… Huone 29 voisi aivan hyvin olla Hotel Californiassa, mutta Cockerin perspektiivi on ulkopuolisena hiukan empaattisempi ja ymmärtävämpi – vähemmän itsesääliä kuin serotoniinivajeessa kärvistelleellä Eaglesilla.

Lisää luettavaa