THE ISLEY BROTHERS: It´s Your Thing – The Story Of The Isley Brothers

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/2000.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Ohion Cincinnatissa kasvaneet Isleyn veljekset - aluksi soolotenori Ronald sekä taustalaulajat Rudolph ja O'Kelly; 60-luvun lopulta myös nuoremmat veljet kitaristi Ernie, basisti Marvin ja lankomiespianisti Chirs Jasper - eivät ole muovanneet pop-musiikin kasvoja siinä määrin kuin Marvin Gaye, Stevie Wonder tai &q

Arvio

THE ISLEY BROTHERS
It´s Your Thing - The Story Of The Isley Brothers
Epic

Ohion Cincinnatissa kasvaneet Isleyn veljekset – aluksi soolotenori Ronald sekä taustalaulajat Rudolph ja O'Kelly; 60-luvun lopulta myös nuoremmat veljet kitaristi Ernie, basisti Marvin ja lankomiespianisti Chirs Jasper – eivät ole muovanneet pop-musiikin kasvoja siinä määrin kuin Marvin Gaye, Stevie Wonder tai "ottopoikansa" Hendrix, mutta silti he kuuluvat popin ja etenkin mustan musiikin vaikuttajiin, ei vähiten hiphoppareiden samplauksen kautta. Isleyt ovat aina olleet nopeita vainuamaan minne ollaan menossa ja muuntumaan sen mukaisesti omaa persoonaansa kuitenkaan menettämättä. That's streetwise, baby. Todisteet löytyvät tästä komeasta, reilut 40 vuotta (!) kattavasta kolmen cd:n kotelosta. Heikoilla eväillä ei niin kauan kelkassa pysytä. Tosin veljesten syntikkapitoinen sänkykamarihuokailu ei 80- ja 90-luvuilla näyttäydy yhtä luovana kuin edellisten vuosikymmenten sävykäs doo-wop, verevä soul ja värikäästi sähköinen funk, mutta viisaasti siitä onkin tässä niukasti näytteitä.
Bändin kulttuurisesti tärkeä "mustuus", erilaiset muotikaudet ja krediittiä (ihan aiheesta) lisäävä Jimi-aspekti käsitellään paksussa kirjasessa seikkaperäisemmin kuin oman T-Neck-yhtiön perustaminen ja usein traumaattiset Motown-vaiheet. Oudostelen hiukan kronologian sekoittamista ensimmäisellä ja viimeisellä cd:lä, toisaalta se on paketin kokonaisjännitteelle eduksi. Uran pituuden valossa yllättää myös ennenkuulumattoman materiaalin puuttuminen, muuten sisältö on huolella koottu.
Paketin avaa kuolematonShout. Sen raisu gospel ei vuonna -59 ollut mustille mitään uutta, mutta rockin jo ravistamaa valkoista nuorisoa se väräytti muistuttaen pop-listan top 50:ssä mistä Elvis tuli. Suurempi suosio karttoi Isleyt kunnes Twist & Shout – 62 kipusi top 20:een Beatlesiakin innoittamaan. Britti-invaasion merkityksen varhain tajunneet veljekset nostavat pitkätukille upeasti hattua Testifyllä, jonka kitaran tunnistaa heti Jimiksi, vaikkea Experienceä ei vielä oltu koettu. Hendrix-komppi liikuttaa myös humoristisen vertauskuvallisesti valkonaamoja puhuttelevaa Move Over & Let Me Dancea. Otettuaan Englantiin siirtyneeltä Jimiltä vinkin psykedeliasta niin pukeutumisessa kuin soundeissakin, Isleyt alkoivat puhua uudella avomielisellä asenteella I Turned You Onin, Get Into Somethingin ja Freedomin kaltaisilla omilla protofunkeilla, joiden psyykkaava vaikutus yhteiskunnallisesti heräävälle mustalle väestölle oli melkoinen.
70-luvulla oivallisten omien sävelmien, muun muassa That Ladyn ja militantin Fight The Powerin, menestystä pohjustettiin muotoilemalla sielukkasti uusiksi valkoisia pop-hittejä, kuten Carole Kingin Brother, Brother, James Taylorin Fire & Rain ja Seals & Croftin Summer Breeze. Mehevästi toki toimii juureva tulkinta myös Bill Withersin downhome-rallista Cold Bolognasta. 80-luvun helmiksi nousevat Groove With You, Smooth Sailin' Tonight ja hetkeksi omille teilleen lähteneen nuoremman Isley-polven Caravan of Love, jonka hititti myös brittiläinen Housemartins. O'Kellyn kuoltua -85 Rudolph siirtyi pastoriksi, mutta Ronnien silkkinen tenori liehuttaa 90-luvun Isley-lippua lemmekkäissä balladeissa, kutenVoyage To Atlantis ja Don't Say Goodnight. Disco-kimalteen alla niissäkin sykkii yhä se R&B-sydän, joka tätä perhettä on aina yhdessä pitänyt. 

Lisää luettavaa