JALANKULKUÄMPÄRI: Rakkauden leirikoulu

JALANKULKUÄMPÄRI
Rakkauden leirikoulu
Megamania

Pöhkön surrealistisesti itsensä ristinyt Jalankulkuämpäri debytoi Koska olen hyvä rouva -albumilla (2007) naispuolisena kvartettina. Nyt Tuija ja Eeva ovat vaihtuneet tekoviiksiniekkoihin, mutta biisien kirjoittamisessa naiset ovat jatkaneet popnaivistista mutta asiapitoista yhteistyötään Sannan ja Pinjan kanssa.

Sanna Väkevän ja Pinja Niemen ohut laulu ja Jalankulkuämpärin jopa nokkahuilulla silattu kevyt soitannollisuus ovat täydessä sopusoinnussa läpi albumin. Vaarallisen pianonvirittäjän The Rolling Stones -henkinen riffailukin hoituu herkimmällä mahdollisella tavalla.

Rakkauden leirikoulu tarjoaa odotetusti runsain mitoin kesäistä erotiikkaa. Vuosisadan kinoksien keskellä Jalankulkuämpäri elää huumorintäyteisesti ilon ja riemun aikaa. Kansia myöten itselleen nauravan nelikon teksteissä on paikoin samaa oivaltavaa arkirealismia kuin PMMP:llä ja Leevi And The Leavingsillä.
Vanhojen muisteluun Jalankulku­ämpäri osallistuu sisällyttämällä vasta nyt levylle ensialbuminsa nimikappaleen ja lainaamalla päätösraidan Blondien ohjelmistosta. Akustisesti esitetty Roikkumaan langoille kun on alkujaan kalifornialaisen The Nerves -trion Hanging On The Telephone.