KARI IKONEN: Karikko

Arvio julkaistu Soundissa 03/2002.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Etenkin Rhodesin parissa oman äänensä jo löytänyt 29-vuotias Kari Ikonen julkaisi vastikään debyyttinään jazzista voimaansa ammentavan levyn, jota ei voi kuvata kuin sateenkaarimaiseksi.

Arvio

KARI IKONEN
Karikko
Fiasko

Etenkin Rhodesin parissa oman äänensä jo löytänyt 29-vuotias Kari Ikonen julkaisi vastikään debyyttinään jazzista voimaansa ammentavan levyn, jota ei voi kuvata kuin sateenkaarimaiseksi. Karikko esittäytyy väliin ison kokoonpanon mingusmaisen hallittuna tulivuorenpurkauksena, väliin taas pienemmän laboratorion tuotoksena. Mutta niin vahva on Ikosen klassistakin kavahtamaton biisintekijän ääni, ettei moinen tyylillinen tai kokoonpanollinen vaihtelu kuulosta sattumanvaraiselta, saati hallitsemattomalta.

Tukenaan kosketinmiehellä on heittäytymiseen tottuneita soittajia kahdessa polvessa. Heistä erityisen edukseen esiintyvät pasunisti Markku Veijonsuo, fonistit Pepa Päivinen ja Sonny Heinilä sekä kitaristi Tomi Vartiainen ja rumpali Mika Kallio. Näistä lahjakkuuksista kolme edellämainittua johtaa myös oma bändiään, joten tulivoimaa ja näkemystä on Ikosen esikoiselle kertynyt melkoinen otanta. Suuren ja pienen yhtyeen mahdollisuuksien peilaamisen ohella Karikko löytää toisen vahvan vastaparin sähköisen ja elektronisen ilmaisun tutkimisesta. Siinä missä ikätoveri Samuli Mikkonen on kollegaansa edellä puhtaassa pianismissa ja umpisuomalaisten tunnelmien välittämisessä, vakuuttaa Ikonen erilaisten tyylien hallinnallaan. 

Lisää luettavaa