KASEVA: Monen vuoden jälkeen – parhaat laulut

Jos "Suomen Beatlesin" epäkiitollinen titteli pitäisi väen väkisin jonkin artistiparan niskaan sälyttää, eiköhän Kaseva olisi oikein osoite. Kahden pääbiisintekijän ympärille muodostuneen yhtyeen melodia- ja stemmalaulutaju sekä värikkäät sovitukset ovat hengeltään lähellä liverpoolilaiskvartettia, ja kuluneet vuosikymmenet ovat todistaneet Kasevankin musiikin kestävän sukupolvelta toiselle. Vaikka Naula läpi pään ei nimestään huolimatta olekaan edellä aikaansa ollut lävistyskuvaus, se on yhtä kaikki ajattoman hieno laulu ja esitys.

20 biisin kokonaisuutta on myös kiinnostava tarkastella nimenomaan juuri sellaisena. Omassa hyllyssäni ei ole koskaan ollut Kasevan albumeita (bändin Silloin kun -debyytin kuulemiselta ei aikanaan voinut välttyä oikeastaan missään) enkä osaa niitä läpikotaisin ulkoa. Niinpä onkin jännä huomata, että Parhaat laulut, jolle on sekoitettu biisejä Kasevan molemmilta Love-albumeilta ja yhdeltä EMI:lle tehdyltä, toimii yllättävänkin eheänä kokonaisuutena, vaikka aika-akseli kattaa liki vuosikymmenen. Ajaton tyyli ei vuosilukuja katso.

Kasevassa viehättää osaltaan myös se, että vaikka laulujen tunnelmat ovat usein haikeita tai alakuloisia, pahin havumetsien miesten synkeys vältetään muutamaa poikkeusta (esimerkiksi Tyhjää) lukuunottamatta. Tosin olen eri mieltä kansitekstit kirjoittaneen Jake Nymanin kanssa siitä, että Kasevan debyytin (kuten myös sen seuraajan Kun maailma elää) kansitaiteen harkittu nostalgia antoi minusta hyvinkin selvän kuvan siitä, millaista musiikkia levyt sisältävät.

Kasevan musiikki on sävyiltään pitkälti vanhojen aikojen muistelua, mutta tätä levyä kuunnellessa ne ajat eivät tunnu yhtään sen kaukaisemmilta kuin levyjen ilmestyessäkään. Ja tuskin asiaan jatkossakaan kummemmin vaikuttaa se, että maailma elää ja kellot käy.