Ihastuin 1980-luvun alussa Laurie Andersonin luomiin ääniin ja tunnelmiin. Big Sciencen (1982) meditatiivinen levollisuus houkutteli enemmän kuin jälkipunkin kolina. Andersonin vaikeasti määriteltävä poikkitaiteilu vetosi suureenkin yleisöön, sillä O Superman -sinkusta tuli suurmenestys, joka päätyi jopa porilaisiin levyautomaatteihin. Kaverini kertoo edelleen mielellään tarinaa siitä, kuinka paikallisen kaljabaarin kantaväki tuskastui kahdeksanminuuttisen kappaleen voimasoittoon.
Homeland ei pursua vastaavaa hittiainesta, mutta kylläkin monenlaista muuta merkillistä. Anderson tutkii edelleen viulun sähköisiä mahdollisuuksia. Levyn soundi rakentuu pääasiassa erilaisten jousi- ja kosketinsoittimien varaan. Työryhmään kuuluu klassisia soittajia, New Yorkin jazzareita, tuvalaisia kurkkulaulajia, Johnsonien Antony, John Zorn ja aviosiippa Lou Reed. Homelandin tunnelma muistuttaa Bobby McFerrinin monikulttuurisia laulukokeiluja, mutta Andersonin lähestymistapa on älyllisempi ja kirjallisempi kuin McFerrinin.
Only An Expert kuuluu albumin avainkappaleisiin. Se käsittelee asiantuntijoiden ylivaltaa amerikkalaisen puhetelevison, pankkikriisin, vierailla mantereilla käytävien sotien ja ilmastonmuutoksen kautta. Pitkä sana- ja sävelteos vaappuu hypnoottisen ja pitkästyttävän rajoilla, mutta säilyttää lopulta tasapainonsa.