Viime vuonna julkaistu debyytti For The Fallen ei ole ehtinyt kauaa mädäntyä, kun kuolometalliveteraanit tykittelevät taas. Mikäs siinä, onhan se taottava kun rauta on kuumaa. Vaan onko se tarpeeksi kuumaa?
Edeltäjäänsä verrattuna sävelkynän muste ei ole aivan yhtä vahvaa. Perusdödön äärellä mennään ja vanhat tekijät toimittavat perushyvää ja kalmankatkuista puksutusta varmalla otteella. Siitäkin huolimatta mieleen nousevat sanat laiska ja tasapaksu.
Tuotantokin kuulostaa vähän hätäisesti kyhätyltä, aivan kuin soittimessa olisi studioalbumin sijaan hyvälaatuinen demo. Karu, orgaaninen ja siloittelematon tyyli toki sopii Memoriamille ja For The Fallenilla se toimikin, mutta nyt se kääntyy häiriötekijäksi. Ironisesti juurikin nimibiisi tuntuu kaikkein keskeneräisimmältä: biisi loppuu yhtäkkiä kuin seinään ja tuntuu jäävän kaikin puolin kesken. Sääli, sillä levyllä on hyviäkin hetkiä kuten As Bridges Burn ja singlebiisi Bleed The Same.
Bändin sisällä on varmasti ollut kova tekemisen meininki ja into paiskoa lisää kamaa ulos tuutista, mutta lopputuloksen kannalta olisi ollut parempi kypsytellä vielä hieman kauemmin.
