Levyarvio: Hulda Huima kääntää nokkansa kohti elektronisempia maisemia – Ilma-albumin olemus on sekä uniikki että arkinen

Hulda Huima
Ilma
Helmi Levyt

Hulda Huiman rokkiryhmä kääntää nokkansa kohti elektronisempia äänimaalailuja.

Ilman starttaava utuinen, viehkosti rätisevä Kotimatka vie suoraan muistojen syliin. Levy on kaiken kaikkiaan varsin tuhti mielleyhtymien verkosto. Tämän osoittaa jo toisena kuultava Yö on musta, joka on kuin hedelmöityskelpoisesta munasolusta syntynyt The Knifen ja Noitalinna Huraan lapsi. Portisheadin tapaan jylisevä Tie vie vihjailee avoimesti J. Karjalaisen Tähtilam-pun alla -kappaleen syvällistä sanomaa tihkuvaan sisältöön. Luomet kuin tähdet jytäilee nostalgisin sävelkuluin, jatkaen sanailua amorin tiellä. Romanttinen rakkaus on toki laulunaiheena yleinen, mutta sen merkitys tulee esiin miellyttävällä tavalla säkeissä, jotka eivät lupaile kuuta taivaalta. Lopun hokema ”Varjot löytää mun luo” korostaa sanoman uniikkia ja arkistakin olemusta.

Tyylitajuinen soitanto viehättää kautta linjan, Minna-Kaisa Kallisen olentomaisen lauluäänen saumoittuessa soljuvan musiikin uomiin. Myös tiivis tunnelma pysyy mukana alusta loppuun saakka. Levyn sisältö on rikas etenkin emotionaalisessa mielessä. Ja se onkin tärkeintä, sillä vasta tunteet tekevät meistä ihmisiä.