Neljännesvuosisata sitten brittiläinen big beat -duo oli kaatamassa rockin ja elektronisen musiikin rajaaitoja niin popmaailman vierailevien tähtien feattauksilla kuin todella tuhtien säröbassoriffien ja muhkeiden rumpukomppien mäiskeellä. Tuloksena oli pari loistavaa kiekkoa – Exit Planet Dust (1995) ja Dig Your Own Hole (1997) – sekä tukku niitä seuranneita kelpo levyjä, joiden parhaat tehot kuitenkin tuntuivat hiipuneen. Edellinen albumi Born In The Echoes (2015) sujahti läpi korvien jälkiä juuri jättämättä.
Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin muodostaman kaksikon kahdeksatta albumia ei siis nyt ehkä aseta odotuksesta tärisevin sormin soimaan. Tunnelma kuitenkin nousee nopeasti: levyn yhteenmiksattu alkukolmannes on kuin taitava DJ-setti, joka herättelee vanhan liiton glowstick-kansaa tasaisella biitillä, hallituilla nostatuksilla ja maailmaa syleilevillä sampleilla. Yllättävänkin vahvaksi muodostuva alkuosio on kuin levy pienoismuodossa ja johdattaa tyylikkäästi laveampien siveltimenvetojen äärelle.
Biisit kaartelevat bassolinjojen ympärillä jytisten, kolisten, pulputtaen, vonkuen ja pöristen varsin mukaansatempaavalla tavalla.
Vaikka No Geographylla ei ole varsinaisesti rockvaihde silmässä, veljeksille leimallinen nasakkaan bassokuvioon nojaava meno on yhä ilmaisun ytimenä. Biisit kaartelevat bassolinjojen ympärillä jytisten, kolisten, pulputtaen, vonkuen ja pöristen varsin mukaansatempaavalla tavalla. Yllätyksellisyyttä, kulmikkuutta ja riemukasta orgaanisuutta on kappaleissa lopulta varsin paljon.
Kymmenbiisinen paketti on linjakkaampi kuin aiemmat suurteokset, mutta siinä on myös esimerkillisesti variaatiota tunnelmien ja tyylillisten ulottuvuuksien suhteen. Maailmojasyleilevä The Universe Sent Me osoittaa, että Chemical Brothers saa kappaleen toimimaan ilman sille tyypillistä jyskäämistäkin. Free Yourself ja eritoten myrskyisästi pörisevä ja vonkuva Mad As Hell kirvoittavat leveän hymyn kasvoille ja saavat jalan nytkymään.
Hyvää peruskauraa Chemical Brothers on tehnyt aina, mutta tykkibiiseillään duo on nostanut levyjään loistavalle tasolle. No Geographylla rivibiisienkin taso tuntuu kovemmalta kuin vuosikymmeniin. Tuloksena on erinomainen albumi perinnetietoista mutta freesin kuuloista ja kotikuunteluun mainiosti soveltuvaa elektroa.