Valehtelisin jos väittäisin pitäväni The Chemical Brothersin huonommin tunnetusta tuotannosta enemmän kuin heidän hittisingleistään. Alustavat tiedot veljesten uudesta albumista ilman vierailevien solistien apua ja kokonaisuuden kattava visuaalinen materiaali ohessaan kiusasivat kaltaisiani. Jäisikö Further tylsäksi soundtrackiksi, joka ei toimi ilman kuvaa? Vielä kun ensimmäinen näyte Escape Velocity jumitti pahasti, odotukset eivät päässeet korkealle onnistuneesta edellisalbumista We Are The Night (2007) huolimatta.
Furtherin tunnistaa kuitenkin helposti olevan vanhaa kunnon The Chemical Brothersia. Listahittejä levyltä ei irtoa, mutta isojen biittien päälle on rakennettu laadukas kokonaisuus. Rock ja psykedelia säilyvät soundissa läsnä ilman liian suurta roolia. Pari harkittua teemaa lisää yhtenäisyyttä eikä albumilta löydy The Salmon Dancen kaltaisia typeryyksiä. Täsmäiskujen puuttumisen unohtaa, kun levyn keskivaiheilla Horse Power lähtee täyteen laukkaan ja Swoon pyörryttää euforisella popillaan.
Tom Rowlands ja Ed Simons yllättävät positiivisesti aina silloin, kun heiltä ei ihmeitä odota.
