THE CHEMICAL BROTHERS: Come With Us

THE CHEMICAL BROTHERS
Come With Us
Virgin

Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin suurin ansio on siinä, että he tekivät konemusiikin hyväksyttäväksi Oasis-yleisön silmissä. Minkäänlaisia pioneereja he eivät ole milloinkaan olleet, ja Come With Us -albumilla duo tukeutuu menneeseen tiukemmin kuin koskaan aiemmin. Ainoa kurotus uudenlaiseen ilmaisuun on ilmeisesti vanhojen Tarzan-elokuvien taistelukohtauksista innoituksensa saanut ja kovin tarpeettomasti rönsyilevä It Began In Afrika -single.
Parivaljakko julkaisi kolme ensimmäistä albumiaan parittomina vuosina, mutta neljännellä kerralla jo tutuksi tullut rytmi pääsi retkahtamaan. Tiedä sitten, mistä se kertoo, sillä uusiutunut The Chemical Brothers ei ainakaan ole. Surrender -levyllä (1999) Tom ja Ed sorvasivat soundiaan tilapäisesti aiempaa elektronisempaan suuntaan, mutta nyt on taka-askeleen vuoro. Come With Us on niin ennalta-arvattava albumi, todellinen The Chemical Brothers By Numbers, että siihen ei voi suhtautua millään muulla tavalla kuin vanhan kertauksena. Nykyisin The Chemical Brothersit ovatkin aivan varmasti paljon viihdyttävämpiä tiskijukkina ja remiksaajina kuin oman musiikin luojina.
Tom ja Ed osaavat hommansa – niin hyvässä kuin pahassa. Come With Us -albumi rytmittyy oivasti kivitalojen perustuksia tärisyttävien bassolinjojen, sample-silpun ja seesteisemmän maalailun vuorotellessa yksittäisten kappaleiden huomioelementteinä. Temppu on tuttu jo parivaljakon aiemmilta albumeilta eikä tunnelmien vaihtelu luo vaikutelmaa monipuolisuudesta, vaan enemmänkin tuntuu kiusallisen tutulta. Esimerkiksi Galaxy Bouncen sisääntulo saa joka kerta odottamaan biisin puhkeavan Block Rockin' Beatsiksi.
Jos Noel Gallagherin Tomorrow Never Knows -apinoinnit jätetään omaan arvoonsa, niin tiiliskivimäisten biittihittien (Leave Home, Block Rockin' Beats, Hey Boy Hey Girl) ohella The Chemical Brothersin bravuureita ovat olleet oivallisesti duon soundia laajentaneet featuring-raidat. Tällä kertaa kaksikko on pyytänyt vieraikseen myös kahdella ensimmäisellä albumilla (Exit Planet Dust, 1995 ja Dig Your Own Hole, 1997) esiintyneen folkseireenin Beth Ortonin sekä Alone With Everybody -soolonsa ilmestymisen jälkeen perhe-elämään keskittyneen Richard Ashcroftin.
Kuten muuallakin on jo kummasteltu, Orton kuulostaa raukeaa The State We're In -balladia tulkitessaan siltä, että koko touhu ei voisi vähempää kiinnostaa, eikä entisen The Verve -solistin tulkitsema The Test -raitakaan vakuuta fiiliksensä vahvuudella. Tähän saakka The Chemical Brothers on aina onnistunut päättämään levynsä upeaan psykedeeliseen finaaliin, mutta nyt Ashcroft ottaa käyttöön koko maneeripankkinsa ja loputtomalta kuulostavan kappaleen rytmitaustakin pikemmin tyytyy poksahtelemaan päämäärättömästi kuin yltyy tavoittamaan euforisia come down -tunnelmia.
"Come with us and leave the earth behind", Tom ja Ed pyytävät. Olen pahoillani, mutta taidan tällä kertaa pysyä kotona. Jos laitatte uuden klubin pystyyn, niin ilmoitelkaa ja tulen mielelläni tsekkaamaan tunnelman.