THE CHEMICAL BROTHERS: Push The Button

THE CHEMICAL BROTHERS
Push The Button
Virgin

Tom Rowlandsia ja Ed Simonsia ei enää moneen vuoteen ole voinut kutsua elektronisen musiikin pioneereiksi, mutta viides The Chemical Brothers -nimellä julkaistu pitkäsoitto osoittaa ainakin sen, että puheet kaksikon uran yhä jyrkkenevästä laskusuunnasta ovat vahvasti liioiteltuja. Surrender (1999) ja Come With Us (2002) eivät muutamista hyvistä hetkistä huolimatta vakuuttaneet ja pääsyynä tähän olivat väkinäiset vokalistivierailut, jotka varsinkin aiemmalla levyllä tuntuivat riistäytyvän käsistä. Biiseihin, jotka eivät välttämättä olisi kaivanneet lainkaan laulua, oli pakko ympätä jokin katu-uskottava nimi hoilottamaan.

Nyt tilanne on päinvastainen. Push The Buttonillakin on useita vierailijoita, mutta kaksi olennaista seikkaa on muuttunut. Ensinnäkin, yhdelläkään Push The Buttonin kappaleella eivät lauluosuudet tee hallaa kappaleelle, vaan toimivat juuri niin kuin etukäteen on suunniteltu – tuoden lisäarvoa itse sävellykselle. Toinen muuttunut seikka on matalan profiilin henkilövalinnoissa, sillä yhtään supertähti-luokan nimeä levylle ei ole mukaan kelpuutettu. Nimekkäimmät lienevät hienon väliosan R.E.M.in viimevuotisella Around The Sunilla heittänyt Q-Tip, helmikuussa ensialbuminsa julkaisevan Bloc Partyn Kele Okereke ja ainoana vanhana sotaratsuna kelkassa pysytellyt The Charlatansin Tim Burgess.

Push The Button nostaa riman heti alkuun korkealle. Itämaisen samplen varaan rakennettu Galvanize on bändin tiukin singlelohkaisu sitten Block Rockin' Beatsin ja hyvä osoitus siitä, että The Chemical Brothersilla on yhä taianomainen kyky loihtia vastustamatonta groovea jopa yksinkertaiseen perusbiittiin. Hyvällä sykkeellä jatkuu myös Tim Burgessin johdattelema The Boxer, joka jumittavasta ulkoasustaan huolimatta paljastuu todella vetäväksi kappaleeksi.

Hukkapaloista nousee ensimmäisenä esiin Believe. Kolkon taustan päälle mantramaisesti hoettu "I need you to believe!" muistuttaa siitä tosiseikasta, että Rowlands ja Simons ovat lähteneet hommaan dj-pohjalta, eivät muusikkoina. Kunnon melodioita ei kaksikko ole ikinä pystynyt loihtimaan, joten ilman vetäviä lainakoukkuja tulokset ovat olleet laihanlaisia. Biisiä ei pysty pelastamaan edes Bloc Partyn karismaattinen laulaja Kele Okereke.

Hyvää on kuitenkin vielä tulossa. Hypnoottinen Hold Tight London ja viekoitteleva Come Inside ovat varsin akateemiseksi mielletyn The Chemical Brothersin katalogissa harvinaisen seksikkäitä kappaleita. Todellinen pommi räjähtää kuitenkin vahvasti hiphopilta haiskahtaen.

Anwar Superostarin (huomattavasti tunnetumman Mos Defin veli) kyydissä The Chemical Brothers kulkeutuu jonnekin elektronisen Rage Against The Machinen ja Public Enemyn välimaastoon – ja hienosti sen tekeekin. Viimeistään tämän Left Right -biisin myötä käy selväksi, että aika ei ole ajanut The Chemical Brothersin ohi, vaan bändi on vuonna 2005 ajankohtaisempi kuin koskaan.