THE CHEMICAL BROTHERS: We Are The Night

THE CHEMICAL BROTHERS
We Are The Night
Virgin

Tom Rowlands ja Ed Simons tekevät saman levyn uudestaan ja uudestaan. Sillä on aina muutama laulettu single–ehdokas, nippu helposti ohitettavia instrumentaaleja sekä psykedeeliseksi tulkittava finaali. Se on merkki ammattitaidosta, mutta myös selittää The Chemical Brothersin nykyisen statuksen nostalgia-aktina. 1990-luvun puolivälistä on jo pitkä aika.

Kaksikon soundiajattelussa tai ohjelmoinneissa ei ole ollut havaittavissa kehitystä tai merkittävää muutosta pitkään aikaan. Push The Button -albumilta (2005) irtosi kimmoisa Galvanize-hitti, mutta muuten The Chemical Brothersin merkkihetket on koettu jo viime vuosituhannella. Kuudennen albumin vierailijoita valittaessa veljesten nenäkin on ollut hieman tukossa. Tuskinpa Klaxonsia tai naurettavaa new rave -määrettä kukaan edes muistaa syksyllä.

The Chemical Brothersin urakehitystä on luonteva verrata samoihin aikoihin nousseeseen Oasikseen. Tomin ja Edin aloitellessa levytysuraansa sämplerien, klubirytmien, sähköisten soitinten ja vierailevien laulajien muodostama keitos saavutti parhaimmillaan kiehumispisteen. We Are The Night -albumin musiikki on korkeintaan kädenlämpöistä. Yhtä lailla Oasis on nykyään ennen kaikkea turvallinen valinta.

Albumin pahin virhearvio on The Pharcyde -mies Fatlipin kanssa äänitetty hiphop-vitsi The Salmon Dance. Krautrockin, diskobiitin ja melodikan yhdistämistä yrittävä Das Spiegel olisi voinut räjäyttää tajuntoja, mutta juuttuu paikalleen.