THE CHEMICAL BROTHERS: Surrender

Arvio julkaistu Soundissa 07/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Parin vuoden välein uuden albumin julkaisevan The Chemical Brothersin kolmannen kokopitkän avausbiisi Music: Response on juuri sellaista musaa, jota Kraftwerk on turhaan yrittänyt tehdä jo yli kymmenen vuotta, samoin myöhemmin kuultava Got Glint?.

Arvio

THE CHEMICAL BROTHERS
Surrender
Virgin

Parin vuoden välein uuden albumin julkaisevan The Chemical Brothersin kolmannen kokopitkän avausbiisi Music: Response on juuri sellaista musaa, jota Kraftwerk on turhaan yrittänyt tehdä jo yli kymmenen vuotta, samoin myöhemmin kuultava Got Glint?. Toisena esiteltävä Under The Influence ja jo singlenäkin julkaistu Hey Boy Hey Girl pumppaavat aivan yhtä vahvasti kuin Tomin ja Edin vanhat hitit Leave Home ja Block Rockin' Beats. Kolmanneksi laitettu diskopop Out Of Control voisi olla vaikkapa New Orderin seuraavalta albumilta. Se ei ole ihme, sillä kappaleella vierailevat Bernard Sumner sekä hänen mukanansa studioon raahaama Primal Screamin Bobby Gillespie.
Myöhemmin Surrender osoittautuukin todelliseksi establisoituneen vaihtoehtomusiikin best ofiksi, sillä levyllä vierailevat myös Mazzy Starin laulajatar Hope Sandoval sekä jo Dig Your Own Holella mukana olleet Oasis -pomo Noel Gallagher sekä Mercury Rev -huurupää Jonathan Donahue. Sandovalin tulkittavaksi on valittu Asleep From The Day -niminen elektroninen folkballadi. Gallagherin läsnäolollaan kunnioittama Let Forever Be on kuin The Beatlesin Tomorrow Never Knowsia vahvasti muistuttaneen Setting Sunin jatko-osa ja Donahuen värittämä nätti Dream On kieppuu levyn loppuun euforisena tuutulauluna. Myös The Sunshine Undergroundin elektropsykedelia viittaa pikemmin 1960-luvulle kuin tulevaisuuteen.
Tällä kertaa The Chemical Brothers tarjoaa siis enemmän coolia kuuntelumusaa ja vähemmän muhkeita partybiittejä. Jos Basement Jaxxin musiikissa on mielestäsi liikaa säkätystä ja liian vähän melodioita, niin Surrender on varma valinta.

Lisää luettavaa