Länsirannikolle New Yorkin kautta palanneen Cass McCombsin yhdeksäs pitkäsoitto on monella tapaa kiihottava työ. Verbaaliset kokeilut tosin menevät niin pitkälle muutamalla biisillä, ettei tarinan juonesta ota selvää Kuopion povaritkaan. Silti laulut tuntuvat välittävän paljonkin. Kun McCombs kerrankin puhuu suoraan Tying Up Loose Endsillä penkoessaan vanhoja perhekuvia ja murehtii vieraantumistaan sukulaisistaan, tulos viiltää sydäntä haikealla myötätunnollaan. Sleeping Volcanoesinkin osoite on selvä: ”Thank you to the authentic fake / Our true enigmatic uncle / Welcome to coo coo land! / Home of the fake.”
Rytmikoneen ja twang-kitaran leimaama American Canyon Sutra erottuu muusta materiaalista uhkaavan apokalyptisena beat-runona. Ylipäätään kaikenlaisten syrjäytyneiden tyly kohtelu näyttää olevan yksi levyn pääteema.
Yhtyesoittokin kiehtoo. Jäntevä, avara ja lämmin luomusointi muistuttaa Grateful Deadista, etenkin Dan Hornen jyhkeä bassottelu ja McCombsin ja Dan Ieadin kitarointi. Näistä déjà vuista huolimatta laulurakenteissa on ovelaa kokeellisuutta maanläheisen pinnan alla. Myös Shahsad Ismailyn ja Frank Locraston koskettimet Moogista ja Prophetista urkuihin ja Rhodesiin tekevät hienoa jälkeä. Levy alkaa ja sulkeutuu pitkiin hienovaraisiin groovailuihin päättyvillä kappaleilla.
Mysteerin tuntu vallitsee ja siksi Tip Of The Sphere vain kasvaa kuuntelussa.
