Vuoden 2018 Flow-sunnuntain sankari oli Moses Sumney. Perttu Häkkisen kuoleman aiheuttama suru roikkui epätodellisena festivaalin yllä, ja Sumney joutui esiintymään Häkkiselle järjestetyn hiljaisen minuutin päällä. Mieleen jäivät kalifornialaislauluntekijän tyylikäs tapa hoitaa tilanne sekä suorastaan messiaaniseksi noussut esiintyminen. Kokemus oli puhdistava.
Sumney onkin varsin mainio 2020-luvun popidoli: mystinen mutta samalla sympaattinen, androgyyni ja avangardistinen. Hänen eklektinen musiikkinsa on yhtäällä popnörtin puuhamaa ja toisaalla tiheä mikrokosmos. Græ on kuulemma ylistyslaulu harmaudelle, mutta siinä mielessä, että se herättää staattisen kankaan loputtomiin väreihin.
Kunnianhimoinen ja kirjava albumi tämä onkin. Kaksiosaisella, tunnin mittaisella pläjäyksellä on Daniel Lopatinin internet-syntetisaattoreita, Esbjörn Svensson -sampleja ja kirjailija Taiye Selasin puhuttua sanaa. Ykkösosa on korkeuksia tavoittelevaa sinfoniaa, jälkipuolisko intiimimpää ja selkeämpää.
Jos ykköspuoli loistaa jännittävällä äänenvärillään, on jälkimmäinen säästetty kiinnostaville biiseille.
Græn dualismi on myös laadullista. Tuotannollisesti häikäisevä albumi katoaa ensipuoliskollaan liikaa kryptisyyteensä, vaikka abstraktien melodioiden väliin mahtuukin Conveyorin ja Gagarinin kaltaisia, huikean kauniita paloja. Enemmän henkeä Græen tulee kuitenkin vasta Two Dogsin ja Bystandersin kaltaisten avarien slovareiden myötä. Jos ykköspuoli loistaa jännittävällä äänenvärillään, on jälkimmäinen säästetty kiinnostaville biiseille.
Sumney on kertonut Græn versoneen hänen kokemuksistaan jonkinlaisesta kaiken-välissä-olemisesta, ja tuntuu, että Sumney haluaa nimenomaan vaalia tätä positiotaan. Græ on yhtä vähän soulia kuin folkiakin, vaikka siitä voikin erottaa Frank Oceanin tuolta ja Sufjan Stevensin täältä.
Tämä kirjavuus onkin albumin yhtäaikainen ylpeys ja kompastus. Se esittelee häkellyttävän lahjakkaan ja vivahteikkaan artistin, jonka visio on kuitenkin vasta kirkastumassa. Ajoittaisesta epämääräisyydestään huolimatta Græ on yksi vuoden merkittäviä julkaisuja, ja sen tiheä äänimaailma tuskin tyhjenee vielä aikoihin.