Levyarvio: Sähkökitarakvartetin debyytti on ilahduttavan laaja-alainen – Haastavatkin teokset löytävät arvoisensa tulkitsijan

Sähkökitarakvartetti
I
Sähkökitarakvartetti

Sähkökitarakvartetti on viitisen vuotta sitten perustettu, nykymusiikkia sähkökitaroilla soittava yhtye. Yhtyeen debyyttilevyn skaala on ilahduttavan laaja.

Ensimmäinen teos kolmesta on Lau Nauna tunnetun Laura Naukkarisen Lfolfolfos, joka koostuu miellyttävistä, todennäköisesti sähkökitaralla ja E-Bow’lla tuotetuista päällekkäisistä droneista. Äänikuva on elävä ja muuttuva. Se vangitsee mielenkiinnon vyörymättä päälle.

Sami Klemolan Chiaroscuro Etydes on jotain aivan muuta. Se rakentuu aika pitkälle häiriöistä, asioista joista yleensä pyritään eroon: kitaran yksikelaisista mikrofoneista johtuvasta brummista, vahvistimen tai kitaran sisäänmenosta sisään ja ulos otettavista plugeista, kierrosta, epävireisistä nuoteista. Klemola rakentaa kaikesta tästä väkivaltaisen kokonaisuuden, joka toimii hienona kontrastina levyn avaukselle.

Viimeinen teos, Daniel Karlssonin Mutually Exclusive Continuities, alkaa rauhallisena dronena, mutta viiden minuutin tienoilla alkaa uskomattoman väkivaltainen kiertomyrsky, josta kulkeminen takaisin rauhaan on äärimmäisen palkitseva kokemus.

I on hienosti kuratoitu kokonaisuus, jossa haastavatkin teokset ovat löytäneet arvoisensa tulkitsijan.