Levyarvio: Salafunkysti svengaavaa kamaa – Sven Zetterbergin aiemmin julkaisematon sessio tulvii intohimoa ja viisautta

Sven Zetterberg
Rain On, The Lost Session
Pama

Taas saa ihmetellä, miksi näin kova levy jäi aikanaan hyllylle. Vuonna 2016 traagisesti menehtynyt Sven Zetterberg levytti Rain Onin soolouransa alussa 1998. Onneksi voimme kuulla sen nyt.

Kaikki laulaja-kitaristi-harpistin livenä nähneet tietävät, miten huima blues/soulmies Sven oli, mutta silti levyn avaava omaelämäkerrallinen nimiraita yllätti. Veri seisahtui ja aloin huohottaa. Tästä bluesissa on kyse! Eletty tuska valuu esityksestä, mutta se muutetaan voimaksi. Sydäntäsärkevän niukan pianoriffin ja upean breikin leimaama southern soul -tyyppinen balladi menee luihin ja ytimiin.

Jatkokaan ei petä: joka raita on verevää ja tyylillisesti mukavan vaihtelevaa kamaa, vaikka muutama biisi hiihtää varsin tuttuja latuja. Huippuihin lukeutuu Bill Withers -tulkinta Granma’s Hands, johon Sven jälleen samaistuu täysin omien kokemusten kautta. Toinen mokoma on Jimmy McGriffin ja Junior Parkerin elämän tosiasioista saarnaava Good Things Don’t Happen Every Day, joka lyö kuulijasta ilmat pihalle. Kim Wilsonin jälkikäteen soittaman harpun kruunaama I Ain’t From Mississippi paljastaa Zetterbergin tienneen oman arvonsa, ilman mitään pöyhkeyttä. Pieni bändi soittaa erinomaisen svengaavasti, salafunkysti.

Rain On tulvii intohimoa, näkemystä ja kantapään kautta opittua viisautta. Ostakaa heti!