Levyarvio: Seinabo Sey osaa nykyajan popsoulin, mutta kalpenee amerikkalaisten r&b-artistien rinnalla

Seinabo Sey
I'm A Dream
Universal

Jos artistin sanotaan olevan maailmanluokkaa, kyseessä on monissa tapauksissa kohteliaan kunnioittava kiertoilmaus sille, ettei aivan olla terävimmän huipun edellyttämällä tasolla. Ruotsalais-gambialainen laulaja-lauluntekijä Seinabo Sey kiikkuu juuri pirullisesti kahden maailman välisellä rajalla. Pohjoismaisessa kontekstissa lähes musertavan kova moderni soul-laulaja näyttäytyy kalpeammassa valossa, jos rinnalle asetetaan raskaan sarjaan amerikkalaiset r&b-artistit.

Miksi pitäisi vertailla, voi kysyä. Siksi, että Seinabon musiikki on jokaisella solullaan kiinnittynyt laajempaan mustan kulttuurin kehikkoon. Vaikka suorapuheiset laulut ovat epäilemättä omakohtaisia puheenvuoroja juuriltaan afrikkalaisen naisen kokemuksista osana ruotsalaista kulttuuria, ne linkittyvät musiikillisesti isompaan ja kansankotia vimmaisempaan pelikenttään.

Seinabo Seyn musiikki soi globaalissa katsannossa sielukkaana ja omalla tavallaan myös ajattomana nykyajan popsoulina. Tekstit ovat arkisella tavalla pohdiskelevia, ja Seinabon laulu loistaa tavalla, joka muistuttaa souljazzin klassisista ihanteista à la Nina Simone.

Ehkä artistin aikuismainen täyspäisyys on juuri paradoksaalisesti hänen ongelmansa ajassa, jolloin enemmän tai vähemmän niksahtaneet määräävät tahdin. Ainakin I’m A Dream -albumin tuotanto saisi olla monta piirua härskimpää.