Levyarvio: Tilitystä ja itseruokintaa, onneksi myös itseironiaa – Manboysta tuttu Karo Broman yllättää soololevyllään

Karo Broman
Osasto 7
Soit Se Silti

Hiljaiseloa viettäneen Manboyn biisintekijä-laulajan Karo Bromanin soolodebyytti yllättää – en osannut odottaa mieheltä soololevyä ja vielä suomenkielistä sellaista. Tilityksen, välillä miltei itseruoskinnan lomassa voi havaita ripauksen tervettä itseironiaa.

Bromanin albumi yllättää myös kovatasoisuudellaan. Vaikka musa miellyttää Manboy-fanin nostalgiannälkää, se ei ole toisintoa bändin vaihtoehtorockista. Osasto 7:n verrokeiksi käyvät vaikkapa Olavi Uusivirta ja Salaliitto. Bromanin itse myös tuottaman, elektronisesta popista miltei iskelmään vaihtelevan paketin biisejä yhdistävät kunnianhimoiset kappalerakenteet, tarttuvat melodiakulut ja popin tulkitsemiseen erinomaisesti sopiva lauluääni.

Näennäisen kevyestä avausraidasta Morsekoodi kasvaa lähes proge-eepos. Huoleni on Ultramariinin parhaimmiston tasoa. Iltasatuja Kalat-biisien pinnan alla lienee jokin piilevä porilainen aines, mikä saa ne kuulostamaan hyvällä tavalla 90-luvun Jarkko Eveltä. Paha mies edustaa Depeche Moden huuruista rock-kautta. Trip hop -sävyinen Pienokainen ja synteettisesti kupliva Andamaanienmeri pistävät kuulijansa todella miettimään.

Nämä biisit oli pakko saada ulos, etteivät ne jää kummittelemaan.

Osasto 7 kuulostaa tunnustukselliselta ja elämäkerralliselta. Miten päädyit tekemään sooloalbumin ja millainen prosessi albumin valmistuminen on ollut?
– Manboy oli ja on minulle elämäni bändi. Me olimme perhe, joka teki ja koki kaiken yhdessä. Valitettavasti tällaisilla asioilla on elinkaarensa. Soolomateriaalia alkoi tihkua jo Manboyn ollessa aktiivinen. Aluksi oma musa oli lähinnä hassuttelua bändin raamien ulkopuolella. Omaksi huviksi tarkoitettu musiikki kasvoi ja alkoi saada tarkoituksellisempia sävyjä.
– Selkäsi takana oli ensimmäinen suomenkielinen kappale, joka ei syntyessään tuntunut vitsiltä. Tästä on aikaa kohta 15 vuotta ja albumin laulut alkoivat syntyä. Tein levyn varmaan kolmeen kertaan uudestaan, kun fiilikset vaihtuivat teknosta iskelmään. Monesta biisistä jäi levylle kuitenkin lähes demoversio, sillä ekoissa vedoissa on aina jotain puhuttelevaa. Osasto 7 on teksteiltään hyvin paljas ja rehellinen levy. En ole koskaan keksinyt tarinoita, se tuntuisi falskilta. Kaikki hahmot ja tapahtumat eivät ole minä, mutta ne ovat minun elämästäni.

Millaista on tekstien kirjoittaminen suomeksi ja mihin itse koet sijoittuvasi kotimaisessa rockin tai popin kentässä? Onko sinulla hengenheimolaisia ja/tai esikuvia suomalaisten musiikintekijöiden joukossa?
– Levyn biisit tuntuisivat aika erilaisilta, jos laulaisin ne englanniksi, vaikka enkkumusakin on täynnä iskelmällisyyttä. Sitä ei vaan koeta Suomessa samoin, koska englanti popmusan universaalina kielenä johdattaa Beatles/Elvis-vibaan. Monet suomiklassikot englanniksi olisivat aivan samaa kamaa. Manboyn aikaan olin paljon englanninkielisten ihmisten kanssa tekemisissä, luin kirjat ja katsoin elokuvat englanniksi. Näin unetkin englanniksi. Pohjavire oli silti suomi.
– Suomi on paljas, raaka, ankara ja hyvin erilainen laulukieli kuin englanti. Jokainen sana on tarkkaan punnittava. Englanti antaa paljon enemmän anteeksi, englanniksi on totuttu kevyempäänkin tulkintaan. Suomalainen mieli on vakavampi ja jopa älykkäämpi. Suomeksi ei voi laulaa kuten englanniksi.
– Olen kasvanut britti- ja jenkkimusan vaikutuspiirissä. Kun puhun nuoruuteni musasta, olivat hengenheimolaiset vähissä. Ehkä Alanko ja Röyhkä olivat tekstittäjinä läheisimpiä. Niissä on jotain Bukowskia. Toki nykyään on paljon hyviä suomenkielisiä bändejä. Levyn biisimateriaali on tyylillisesti vaihtelevaa.

Minkälaisella kokoonpanolla tulet esiintymään, kun areenat jälleen avautuvat keikkailulle?
– Kieltämättä Osasto 7 on jopa poukkoileva levy. Nämä biisit oli pakko saada ulos, etteivät ne jää kummittelemaan. Kuka tietää, mihin uuden musan kanssa mennään? Keikoilla minulla tulee olemaan maailman paras bändi: rummuissa Lassi Jokinen, kitarassa Omar Zakik ja bassossa Janne Nissilä. Itse paikkaan kaikkea, mihin laululta ehdin: kitaraa, synaa, sampleria. Treenit ovat jo käynnissä.

Teksti: Jari Mäkelä