Levyarvio: Uusi albumi osoittaa, että Tune-Yardsissa on potentiaalia merkittäväksi yhtyeeksi – onko tässä sample-ajan Talking Heads?

Tune-Yards
I Can Feel You Creep Into My Private Life
4AD

Olisi kohtuutonta pyytää kokeilunhalusta, leikistä ja rajojensa tutkimisesta elävää taiteilijaa pysymään aloillaan. Se olisi kuin lahjakasta ja viatonta lasta rukoilisi: älä vakavoidu, jatka leikkimistä. Merrill Garbusin Tune-Yards -projekti on saavuttanut vajaassa kymmenessä vuodessa selvän leikkauspisteen. Lelusoundeista, kotiluuppailusta, sieltä täältä poimituista ideoista ja äänistä rakennetun rytmikollaasin ja räiskähtelevän politikoinnin keitos on vietävä seuraavalle asteelle. Tujumpaa tuotantoa, intensiivisempää elektronista puserrusta, tiukempia biittejä ja väkevämpää identiteettipolitiikkaa on saatava levylle.

Tune-Yardsissa on potentiaalia olla merkittävä yhtye, eräänlainen sample-ajan Talking Heads.

Tuntuu siltä kuin Garbusin sisällä käytäisiin taistoa. DJ-Merrill haluaisi saada tanssilattiat jytisemään ja euforiaporinat kuplimaan jengin aivoissa. Liberaaliälykkö-Merrillin on kuitenkin samaan aikaan pakko tehdä tiliä kulttuurisista pelisäännöistä ja omasta paikastaan niiden keskellä. Valkoinen amerikkalaisnainen lainaa Afrikkaa. Etuoikeutettu pihistää sorsitulta. Kolonialismia tanssilattialla. Haistan veren äänessäni. Hypnoottisesti afrodiskoava Colonizer on ilmiselvästi enemmän kuin yksi laulu tusinasta. Se on kuva Tune-Yardsin sielussa riehuvasta kamppailusta.

Merrillin kannattaisi rauhoittua ja keskittyä luovaan leikkiin. Hän on partnerinsa Nate Brennerin kanssa hyvän puolella – ja juuri siksi, että he lainaavat rohkeasti sävyjä afro-karibia-latino-akselilta poppiinsa. Tune-Yardsissa on potentiaalia olla merkittävä yhtye, eräänlainen sample-ajan Talking Heads, joka sulattaa keskivertopoppiin verrattuna paljon avaramman vaikutteiden avaruuden vapautuneen älykkääksi musiikiksi. Parasta onkin puhutella sekä takapuolta että aivoja kuitenkin muistaen, että ensin mainittu on tärkeämpi musiikillisen sanoman kohde. Paasaamalla Garbus voi pilata kaiken. Paradoksaalisesti Tune-Yards onkin älykkäimmillään silloin, kun rytmit ottavat vallan, puhtaasti popin ehdoilla toimivat vahvat melodialinjat saavat kuljettaa tarinaa ja laajempi pohdiskelun ja painavan sanottavan kehikko on vain aavistuksena läsnä.