Turussa vuonna 1982 synnytetyn ja seuraavana vuonna itse rahoittamansa ensialbumin julkaisseen Liikkuvien Lasten tarina sai yllättävän käänteen laulusolisti Tuula Amberlan Lulu-hitin myötä. Paljolti Lulun ansiosta Liikkuvat Lapset päätyi kansainvälisen suuryhtiön artistikaartiin. Yhtye teki T.T. Oksalan tuottamana albumit Viettelyksen vaunu (1985) ja Kakarakosto (1986), mutta sen taival päättyi ilmeisen kollektiiviseen burn outiin pian Kakarakoston jälkeen. Vuoden 1999 comeback oli sekin vain yhden singlen mittainen.
Palavat sillat – soinen maa 1983–1999 -tupla kokoaa yksiin kansiin koko Liikkuvien Lasten tuotannon. Bändin jälkipunkrockinen ja lievästi goottinenkin omaleimaisuus pääsee parhaiten esiin debyyttialbumilla Liikkuvat Lapset (1983). Vaikka musiikilliset elementit säilyivät jatkossakin pitkälti samoina, niin T.T. Oksalan tuotanto oli omiaan sumentamaan yhtyeen sointia. Riku Mattilan tuottama ja hivenen Magazinesta muistuttava singleraita Varjokuvat (1984) oli yksinkertaisesti onnistuneempi kuin Kakarakosto-albumille tehty uusinta.
Liikkuvien Lasten rockissa soi Mustan Paraatin tapaan Killing Joken, Bauhausin ja Joy Divisionin kaltainen brittiläinen synkistely mutta tarvittaessa myös Gang Of Fourille ominainen kulmikkuus. Ränni Mäkisen saksofoni toi biiseihin oman poikkeuksellisen lisänsä, kitaristi Olli Kauniskankaalta taittui ajan hengen mukainen metallinen tyhjyys ja Harri Siivosen basso jyrisi etenkin miehen omissa sävellyksissä kuin pääroolia hakien. Tuula Amberlan laulu ei ollut Lulun lailla etualalla ja siitä kuulee ainakin näin jälkiviisaasti yliampuvaakin rutistusta. Bändin teksteissä oli aivan riittämiin salaperäisyyttä, outoutta ja tietenkin myös annos vieraantuneisuutta.
Liikkuvien Lasten tasalaatuisesta tuotannosta ei koskaan erottunut ehdottomia hittejä, mutta kaksi kappaletta kuulostavat vielä tänäänkin muita paremmilta. Westernisyydessään pitkin lännen tietä kulkeva Viettelyksen vaunu tehoaa sekä biisinä että jännittävällä sovituksellaan. Singlenä julkaistu Sinut haluan on sekin Liikkuvia Lapsia kestävimmillään.
Liikkuvien Lasten uran päätepisteinä – ainakin toistaiseksi – soivat paluusinglen diskopoljentoineen ilkikurisen piruileva Helppo hymy ja Sinä löit minua, jonka kertomus parisuhdeväkivallasta on kiusallisen tosi.