Los Straitjackets on latinogaragen ja 60-luvun meksikolaisen ”madrenkielisen” listapopin tribuutissaan liiankin taidokas yhtye omaa retrosoundiaan ja ulosantiaan ajatellen. Versioissa ei nimittäin ole sitä samaa yltiöpäisyyttä ja alkeellisten soundien särmittämää tunnetta kuin alkuperäisissä cover-rypistyksissä. Näin ainakin oletan, sillä muusikot kuulostavat perin kilteiltä ja laulanta lungilta niin kuin he tosiaan olisivat kykyjensä ja tyylitajunsa pakkopaidoissa ja soittaisivat puoliväkisin yksinkertaisempia kuvioita. Rajuimmillaan yhtye on instrumentaalissa Whittier Blvd. Alkuperäisversion esittäneen Thee Midniters -yhtyeen laulusolisti Little Willie G. kuuluu myös levyn luottovierailijoihin Big Sandyn ja Lobojen Cesar Rosasin kanssa.
Kappalevalikoimassa ei ole moittimista, sillä se sulauttaa yhteen aikakauden tutut vaikuttajat britti-invaasion oppi-isistä (Arthur Alexander, Larry Williams, The Coasters) paluupostissa takaisin kajahtaneisiin kaikuihin (The Beatlesien suosimat coverit, The Kinks, The Troggs). Kepeästi sujuvat myös varhaiset pop-soulin yksittäisklassikot (Jackie Wilson, Brenton Wood, Barbara Lynn) ja jopa satunnainen country & western -hitti: Marty Robbinsin Devil Woman. Jalostus on tapahtunut napakasti, kuten Los Rebeldes -yhtyeeltä lainattu McCoys-sovellus Hey Lupe (Hang On Sloopy) todistaa. Espanjankielisillä versioilla voi olla hillitöntä nostalgia-arvoa kotikentällään, mutta tänne saakka kantautuneina ne jäävät hauskoiksi kuriositeeteiksi.