MEDICATION: Prince Valium

Los Angelesissa pitkään kypsytelty Medication on saanut mukavasti radiosoittoa USAssa. Machine Headista ja Soulflysta eronneen Logan Maderin sekä entisen Ugly Kid Joe- ja Life Of Agony -laulajan Whitfield Cranen työ alkaa tuottaa tulosta.

Medication ei köytä itseään tiukasti mihinkään vallitsevaan tyylisuuntaan, vaan antaa oman, varsin laajalla skaalalla operoivan biisimateriaalin puhua puolestaan. Prince Valiumilla on metallista särmää kunnon rosoiksi asti, mutta Maderin entisten bändien jyrkkyydestä ollaan silti kaukana. Medication ei ole läheskään niin riffiorientoitunutta tärinää kuin Machine Head ja Soulfly, vaan se tutkiskelee autuaasti muitakin mahdollisia reittejä, ja yleensä piirun verran köykäisemmin. Mutta Ugly Kid Joen finninaamaiseen hard rockiin tätä ei pidä missään nimessä rinnastaa. Whitfield Cranen kyvyt pääsevät huomattavasti paremmin esiin Medicationin kaltaisen vakavasti otettavan bändin ohjaksissa.

Nothing Leftin, Something New'n ja No Directionin rehtiä melodisuutta voi helposti kuvitella radioaalloille. Megadethiä ja Monster Magnetia tuottaneen Bill Kennedyn pehmeä ote korostaa Medicationin yleisemmin hyväksyttävää ulosantia. Laput silmillä pitää taivaltaa, jos ei huomaa Medicationin potentiaalia nousta nopeastikin jättibändiksi, huomattavasti Machine Headia isommaksi. Prince Valiumin näytöillä siirtyminen isolle levy-yhtiölle lienee vain ajan kysymys.

Töitäkin pitää silti tehdä, sillä muutamien tähtibiisien lisäksi hohto on vähissä. Iso osa Prince Valiumista on kuin vaahtokarkkia: tuntuu ja maistuu hauskalta, mutta häviää nopeasti.