Mun mutsikin bailaa rankemmin, toteaa Litku Klemetti – arviossa kotimaisen indiepopin kuningattaren uutuus

Funny Girlillä Litku Klemetti vaikuttaa vähän epävarmalta asemastaan kotimaisen indiepopin kuningattarena. Yksi albumin nerokkaimmista raidoista Lusijaneito namedroppaa Maustetytöt, jotka kansan syviin riveihin uppoavalla tyylillään kaappasivat Litkulta virallisen indietulokkaan aseman valtavirran mielissä. Nimikappale ja Kis kis baby muistuttavat tyylillisesti ja riimittelyltään soolouransa määrittelemättömälle tauolle viime vuonna laittanutta Vesalaa. Vaikka Klemetin koko aktiivisen artistiajan toiminut kollega on vetäytynyt kuvioista, uusia varteenotettavia nimiä on tällä vuosikymmenellä ilmaantunut pilvin pimein; mainittakoon jo useamman levyn julkaisseet Lyyti ja Funny Girlin kansikuvasta ensimmäisenä mieleen noussut ”koiratyttö” Rosita Luu. Taiska-balladin ja nokkelan hassuttelun välillä tasapainoileva Jos olisin koira ei sijoitu aivan albumin kärkikastiin.
Aiempien albumiensa vahvuuksia yhdistävä Funny Girl on Litkulta niin suvereeni näyttö, ettei hänellä sen perusteella ole huolta valtaistuimensa horjumisesta. Nuoruusmuistelo Olit huumeissa avaa albumin vanhemmilta levyiltä tutuilla ja viehättäneillä Ariel Pink -viboilla. Järjettömän tarttuva ensimmäinen singlelohkaisu Rakastan sun exää palauttaa framille Mikko Meriläisen Soundin arviossaan aikoinaan suitsuttaman ”maagisen vibraton”, joka keikoilla joskus ylikäytettynä on muodostunut vähän kiusalliseksi. Se on kuitenkin yhtä iso osa Klemetin ominaissoundia kuin ne “kuningaskertosäkeet”, joten hyvä niin.
Toinen singlelohkaisu Sumun jälkeen tarjoaa nykyään muodikkaan fiittauksen Sumuposauttaja-artistilta, joka löytyi läheltä. Useampia levyjä julkaissut Sumuposauttaja on bändin rumpali Sami Keinänen. Biisin vintaasi-Yamahalla soitettu sitkeä korvamato muistuttaa Popcorn-instrumentaaliklassikkoa, jonka Seidat-yhtyeen suomenkielinen sanoitettu versio oli sattumalta nimeltään Sumu.
Albumi päättyy hengästyttävään biisikolmikkoon, joista Seis nimeen rakkauden on nimensä mukaisesti Motown-rytmillä varustettu menopala. Toiseksi viimeisenä biisinä kuullaan hyperaktiivinen Mun mutsikin bailaa rankemmin, viimeisenä Uni on kuolemisharjoitus. Nuori mude ja Yöt on unta varten saivat jatko-osansa.