Suomi-iskelmästä indiepsykedeliaan – Litku Klemetin soolo aiheuttaa välitöntä hyvää oloa

Maaginen vibrato ja kuningaskertosäkeet!
Arvio julkaistu Soundissa 1/2017.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.

Arvio

Litku Klemetti
Juna Kainuuseen
Luova

Sitten kun Sanna ”Litku” Klemetti on kuuluisa laulajatähti, haluavat kaikki jäljitellä hänen vibratoaan. Kehitetään plugari, jolla kuka tahansa voi saada pitkät vokaalinsa väräjämään juuri sillä litkumaisella tavalla. Se vibrato nimittäin värähtelee taajuudella, joka aiheuttaa välitöntä hyvää oloa. Loppuosa Litkun lahjakkuudesta onkin sitä vaikeammin plugaroitavaa sorttia, mutta tämä hänen ensimmäinen sooloalbuminsa tekee tuon lahjakkuuden huomaamisesta helppoa.

Konsepti on selkeä ja omaperäinen: kauhallinen menneiden vuosikymmenten Suomi-iskelmää, toinen mokoma Love Records -taidetta ja tuhti ripaus Animal Collectiven tyylistä modernia indiepsykedeliaa. Yhdistelmä kuulostaa erittäin luontevalta. Tuntematon Numero -yhtyeen kanssa tehty Horror ’15 (2016) oli selkeämmin bändilevy ja tyyliltään roisimpi, mutta selkeästi saman artistin tuotoksilta levyt kuulostavat.

Yllättyisin suuresti, ellei tämä olisi vasta alkusoittoa pitkälle ja kiehtovalle uralle.

Sävellykset ovat enimmäkseen skaalan huipulta, ylittämättöminä 10-raitaisen ja 25-minuuttisen (passeli mitta) albumin dramaattisesti avaava Jääkuningatar sekä klassikkotason nimiraita. Lisäksi kertosäkeiden kuninkuusluokkaan yltää Tähtiyö, jäljelle jäävien raitojen puhutellessa muilla, hitaammin heräävillä hyveillä.

Tekstittäjänä Litku verhoaa nuoruusnostalgian ja itseruoskinnan lämpimään, mutta välillä turhankin paksuksi suojakuoreksi kilpistyvään huumoriin. Parhaimmillaan huumori näkyy hauskoissa sanavalinnoissa ja vertauskuvissa vesittämättä pohjalla olevaa asiaa.

Albumin soundi on mahdollisimman kaukana modernista hittisoundista mutta riittävän hyvä ja erotteleva, että sovituksiin ja tallentamiseen nähty vaiva pääsee oikeuksiinsa. Toisaalta näin vahvojen laulujen viehätys ei varmasti laimenisi vaikka tallennusbudjetti moninkertaistuisikin. Ei siis pitäisi olla mitään syytä jäädä tieten tahtoen pyörimään ”tee-se-itse-kotona-kasetille”-piireihin – paitsi tietenkin jos siellä on just hyvä olla.

On mahtavaa huomata, että pari kuukautta sitten myöntämämme Master Of Pulpets -tulokaspalkinto meni oikeaan osoitteeseen. Yllättyisin suuresti, ellei tämä olisi vasta alkusoittoa pitkälle ja kiehtovalle uralle.

Lisää luettavaa