Mutanttien noin kuudes albumi käynnistyy alkukantaisella ulvahduksella, mutta siihen ihmisäänet loppuvatkin. Villi energia kanavoituu sataprosenttisen elokuvalliseen instrumentaalimusiikkiin. Ennio Morriconeen viittaavasta laajakangasmaalailusta kaasutetaan kurveja suoristellen varhaisen James Bondin ja Shaftin hengessä toteutettuun poptaiteelliseen roiskintaan. Toimintaa annostelaan isolla ämpärillä, erikoistehosteita asianmukaisesti desilitran kipolla.
Lihaksikkaimpina mutantteina seikkailevat surfin sisäistäneet kitaristit El Toro ja Jack Europa, jotka tarpovat ryhdikkäinä Link Wrayn ja Duane Eddyn kaltaisten sankarien rock’n’rollin viidakkoon tallaamia polkuja. Tahdin antavat Juan Emperorin ja Max de Sausen viidakkorummut sekä Bob Riappolan määrätietoinen basso. Weijjo Abnin ujeltavat urut viimeistelevät kihelmöivän tunnelman. Jännitysnäytelmä kestää juuri sopivat 37 minuuttia.
Mieleen ei tule yhtäkkiä suomalaista elokuvaa, jonka ääniraidaksi Metacalypso Now!! istuisi, mutta äänite voisi olla Quentin Tarantinoa varten räätälöity käyntikortti. Jos ei sountrackille sovi, niin ainakin yllätyskeikalle ensi-iltabileiden jatkoille.
