The Mutantsin uusia kulttimenoja vietetään vahvasti parin vuoden takaisen Voodoo Bluesin hengessä. Mutants Death Cultin instrumentaaliset manaukset eivät pelota niin paljoa kuin levyn pääkallopitoinen kuvitus antaisi ymmärtää, mutta rehevyydestään ja likaisuudestaan ryhmä ei vieläkään tingi.
Syntymästään lähtien itsensä tietoisesti rockin marginaaliin tuominnut The Mutants pyrkii liikuttamaan kuulijoidensa jalkoja nuhruisen urbaaneilla betoniviidakkorytmeillään. Heavy Caramba! vie ajatukset Espanjaan ja Cops In Heatillä orkesterin voisi väittää soittavan tunnussävelmän kuvitteelliseen tv-sarjaan. Iron Jamaican rytmi ei veny kuminauhamaiseksi reggaepehmoiluksi, vaan etenee määrätietoisesti askeltaen.
Yhtä Nadi Hammoudan jorisemaa ”jazz”raitaa lukuun ottamatta puhtaasti soitannollista ja sellaisena odotetun ansiokasta Mutants Death Cultia kuunnellessa huomaa sittenkin pohtivansa, millaisen väriläiskän laulusolisti voisi The Mutantsiin tuoda.
