Opium Warlordsin musiikki kumpuaa jostain niin syvältä, että se lienee useimmille kartoittamatonta aluetta. Reverend Bizarresta tutun Sami Albert Hynnisen kokeellinen bändi sijoittuu paljon lähemmäksi Popol Vuhia kuin doommetalia.
Bändin kakkosalbumin avausraidalla Sxi-Meru tiibetiläinen temppelikellomusiikki kohtaa noiserockin. Sitä seuraava Lament For The Builders Of Khara Khoto tarjoilee junnaamista vapaaseen tyyliin sekä riivattua psykedeliaa.
Yli 12-minuuttinen Slippy muodostaa albumin ytimen. Kappaleen alun hyytävä urkumarssi muuttuu alkukantaisten progemetallipurkausten ja äärimmäisen minimalististen osuuksien vuorotteluksi. Sen jälkeen kauniin melodinen pätkä johdattelee biisin massiivisen metalliseen loppuunsa. Outrona kuullaan vielä varsinainen rytmi-iloittelu.
Kyseessä on avantgardistinen teos, mutta taitavan draamantajuisesti jäsennelty kokonaisuus. Mikään albumilla ei kuulosta perustelemattomalta tai tekotaiteelliselta. Opium Warlordsin taikomat tunnelmat kiehtovat ja musiikillinen trippi kestää kuuntelua.
