”Uskon, että tämä merkittävä, syvällinen ja usein riemukas levy ansaitsee paikkansa Paul Simonin hienoimpien saavutusten joukossa”, kirjoittaa Elvis Costello So Beautiful Or So What -albumin kansivihossa. Rutinoitunut lauluntekijä on tarkalla korvalla kuunnellut vanhemman kollegansa tuoreen levyn ja aivan oikein oivaltanut, kuinka tämä on onnistunut tekemään pitkän tauon jälkeen täysipainoisen albumin. So Beautiful Or So What pitää sisällään kaiken sen, mistä Paul Simon parhaiten tunnetaan.
Lokakuussa 70 vuotta täyttävän lauluntekijän kyky rakentaa kauniita melodioita ei ole kadonnut mihinkään. Hänen lauluäänensä on aina ollut ladattu täyteen aurinkoa ja elämän iloa. Paul Simon taisi myös olla ensimmäinen, joka toi maailmanmusiikin ilmaisukeinot amerikkalaiseen popmusiikkiin, ja nuo svengaavat elementit ovat hyvin edustettuina tälläkin albumilla.
Paul Simonin sessiot näyttävät jälleen muodostaneen eri musiikkikulttuurien tulikuuman sulatusuunin. On sitten kyse kamerunilaisen kitaristin Vincent Nguinin hillittömästä groovesta, malilaisen Yakouba Sissokon aistikkaasta koran käsittelystä tai newyorkilaisen, juurevan rhythm & blues -rumpalin Jim Oblonin väkevästä rumputyöskelystä, niin kaikki rakentuu omaleimaiseksi kokonaisuudeksi, minkä peruskivenä seisoo maailman eri kolkista kerätyistä mausteista huolimatta amerikkalainen rock and roll – paljaana ja vastustamattomasti mukaansa tempaavana.
Paitsi lauluntekijänä niin myös lyyrikkona Paul Simon taitaa olla mainettaan parempi. Ikätoverinsa Bob Dylanin tavoin Paul Simon ei ole milloinkaan epäröinyt tarttua ihmiselämän suuriin kysymyksiin. So Beautiful Or So Whatin tematiikkaan kuuluvat uskonto, rakkaus, kärsimykset, kuolema ja taiteellinen luomistyö. Albumilla ollaan siis sanan mukaisesti perimmäisten kysymysten äärellä, mutta kannattaa huomata, kuinka hienosti Paul Simon osaa edetä yksityisestä yleiseen.
Otetaan kaksi esimerkkiä ihmisen jumalasuhdetta erittelevistä lauluista. The Afterlife maalaa humoristisen kuvan byrokraattisesta taivaasta, missä laulaja joutuu Jumalalta kysymään elämän tarkoitusta: ”Lord, is it Be Bop A Lula?” Questions For The Angels puolestaan loihtii muutamalla harkitulla säkeellä elävän kuvan nykypäivän pyhiinvaeltajasta suurkaupungin kaduilla:
”A pilgrim on a pilgrimage/Walked across the Brooklyn Bridge/ His sneakers torn/In the hour when the homeless move their cardboard blankets/And the new day is born/Folded in his backpack pocket/The questions that he copied from his heart.”
Vanhoilla päivillään Paul Simon on saanut aikaan Gracelandin (1986) veroisen klassikon!
