PUBLIC ENEMY: Revolverlution

Arvio julkaistu Soundissa 09/2002.
Kirjoittanut: Karri Miettinen.
Ottakaa rauhallisesti. Kyseessä ei varsinaisesti ole Enemyn uusi albumi.. tai miten sen nyt ottaa. Revolverlution on kokoelma harvinaisia live- ja studio-tallenteita, joukko tuoreempia remiksejä ja muutama upouusi biisi - siis eräänlainen läpileikkaus ilmiöstä nimeltä Julkinen Vihollinen.

Arvio

PUBLIC ENEMY
Revolverlution
Koch

Ottakaa rauhallisesti. Kyseessä ei varsinaisesti ole Enemyn uusi albumi.. tai miten sen nyt ottaa. Revolverlution on kokoelma harvinaisia live- ja studio-tallenteita, joukko tuoreempia remiksejä ja muutama upouusi biisi – siis eräänlainen läpileikkaus ilmiöstä nimeltä Julkinen Vihollinen.

Päävastuun tuotannosta ottaa tutusti vanha kunnon Imperial Grand Minister G-Wiz, Carl Ryder ja muu Pommiryhmä. Remiksit on koottu P.E:n nettisivuilla järjestetyn remiksi-kilpailun voittajista. Brasilialainen Jeronimo Punx tuuppaa Public Enemy No. 1:n uuteen uskoon rutinalla ja mäiskeellä. Myös The Functionist Itävallasta on onnistunut Shut 'Em Downin uusintakäsittelyssä.

Noise-avantgardisti Scattershot pöristää B-Side Wins Againin erityisen hauskaksi pläjäykseksi – kaikuja menneiltä vuosikymmeniltä. Uutta matskua edustavat levyn avaava Gotta Give the People what They Need, Griffin sooloraita What Good is A Bomb (niinpä niin), nimiraita, Put it Up ja ratkiriemukas Son of a Bush, joka siirtyy kuluvan vuoden nokkelimpien räbäytysbiisien joukkoon. "He's the son of a Baad, the Son of a Baad maan…"

Flavan ja Chuckin yhteispeliä ei voi aliarvioida. Käytännöllisesti katsoen kaikki hip-hop-MC't vuoden '87 jälkeen ovat imeneet näiltä herroilta vaikutteita ja homma hoituu entiseen malliin. Parhaiten tämä sylkäisyrutiini paistaa läpi ex tempore- Public service announcementeistä, joissa velikullat viestittävät radiokuulijoille totuuksia tyyliin: "stay in school" ja "if you don't wanna be a goner, stay away from the drugs on the corner." Flavan legendaarinen "yeeeaaa-boeeeyyy!" lähtee taas riemastuttavalla intensiteetillä.

Rankempien (lue: särökitarapainotteisten) biisien kohdalla tuntuu siltä, että Chuck D olisi saanut viime vuosina vaikutteita RATM:n Zack de la Rochan raivokkaasta stailista. Keskinäisen sovinnon tehtyään ryhmään palannut Professor Griffkin vaikuttaa verrattaen vetreältä. Terminator X on keskittynyt viime vuosina strutsifarminsa ylläpitoon, eikä miehen käden jälki siten juuri näy eikä tunnu tällä lätyllä – paitsi tietenkin live-puolella. Sveitsin Winterthurissa 1992 äänitetyt Welcome to the Terrordome ja Fight the Power saavat suorastaan karvat pystyyn.

Herrojen ajatuksena on ilmeisesti julkaista "trilogian" kaksi seuraavan osaa kahden seuraavan vuoden aikana. A trilogy within a Trilogy within a… Joo-joo. Tämä matsku on hip-hop-historiaa, opintomateriaalia. Välttämätön "sudenpentujen käsikirja" monille nykyräppäreille. Albumikokonaisuutena ei kovinkaan ehjä. Kulttuurillinen sillisalaatti, joka tuntuu julistavan "Respect the Architect." 

Lisää luettavaa