RAOUL BJÖRKENHEIM & LUKAS LIGETI: Shadowglow

Arvio julkaistu Soundissa 12/2003.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Kovempaa paahtoa suosivan Scorch Trion ohella tämä totaalisesti improvisoiva duo modernin sävellyksen neroihin lukeutuvan György Ligetin rumpalipojan kanssa on Krakataun hiipumisen jälkeen New Yorkiin siirtyneen Raoul Björkenheimin toinen vakituinen väline.

Arvio

RAOUL BJÖRKENHEIM & LUKAS LIGETI
Shadowglow
TUM

Kovempaa paahtoa suosivan Scorch Trion ohella tämä totaalisesti improvisoiva duo modernin sävellyksen neroihin lukeutuvan György Ligetin rumpalipojan kanssa on Krakataun hiipumisen jälkeen New Yorkiin siirtyneen Raoul Björkenheimin toinen vakituinen väline. Kitaristi Henry Kaiserin yhteen saattaman parivaljakon debyytti heittäytyy vapaaseen kuviokelluntaan herkästi yhteen pelaten. Ligeti paljastuu moni-ilmeiseksi ja juuri niin musiikillisesti lukeneeksi ja matkustaneeksi soittajaksi kuin kotitaustasta saattaa päätellä. Tehomättäminen ei häntä kiinnosta, vaan rytmeillä leikittely ja uusien sävyjen etsiminen. Siinä hän turvautuu perussetin lisäksi monenlaisiin erikoislautasiin ja perkussioihin. Björkenheim tekee periaatteessa aivan samaa melodioilla, 6- ja 12-kielisillä sähkökitaroilla sekä sähköisellä viola da gamballa.

Avautuakseen tyylikkäästi pakattu, pitkä ja hetkittäin beefheartiaaninen levy vaatii ehdotonta keskittymistä. Itse saan siitä otteen lähinnä niissä kohdin, missä puhtaan älyllistä abstraktiutta maadoitetaan etnisillä ideoilla ja soinneilla. Usein niissä lainataan afrikkalaisia kulttuureja, paikoin aasialaisiakin. Jos groovea vältettäisiin vähemmän – mikä ei tarkoita kokeilevuudesta luopumista – musiikin sielu saisi konkreettisemman hahmon ja antaisi kuulijalle enemmän tarttumapintaa. Pelkästään mielenkiintoiset, virtuoottisesti toteutetut ratkaisut eivät tarjoa kummoista tunne-elämystä. 

Lisää luettavaa