SCRATCH: Embodiment Of Instrumentation

Historia tuntee lukuisia innovatiivisia levytyksiä, jotka eivät ole johtaneet mihinkään. Visionääriset levyt Divine Stylerin Spiral Wallsista Aceyalonen A Book Of Human Languageen ja Baseheadin Plays With Toysista Quasimoton The Unseeniin ovat tuntemattomia pieniä mestariteoksia, vaikka ne tarjoavat kosolti uusia suuntia. Harva seurasi niitä – kenties siksi, että hip hopin jatkuvassa uudelleenrakennuksessa monet niistä lainasivat hyvin vähän vanhasta perinteestä.

Scratchin ensimmäisessä soolotyössä on potentiaalia pieneksi kulttiklassikoksi; mitään vastaavaa tuskin kuullaan vähään aikaan. Siitä huolimatta mennyt on voimakkaasti läsnä, ja Philadelphian merkittävimpään hip hop -yhtyeeseen The Rootsiin kuuluva Scratch tarjoaa historian aivan uudesta näkökulmasta.

Beatboxaus on käytännöllisesti katsoen kuollut taiteenlaji. Kaikki tuntevat Doug E. Freshin ja Fatboysin Buffin, mutta 90-luvun virstanpylväitä saa hakea. Beatboxaukselle ei voi piirtää suoraviivaista kehityskaarta. The Rootsin Scratch ja Rahzel soolotöineen on herättänyt kiinnostuksen uudelleen.

Orgaaniseksi SP:ksi, Technicsiksi ja mikseriksi itsensä esittelevä Scratch soittaa suullaan yhdelle raidalle, yhdellä otolla ilman jälkituotantoa ja sekvensointia biittejä, joissa on päällekkäin haitsu, virveli, basari, lehmänkello, vokaali-scratcheja ja muita elementtejä. Jälki on raakaa ja tarkkaa; snaret ovat tiukkoja, efektit hämmästyttäviä, ja basso on paksu. Albumi on teknisestä näkökulmasta fantastinen mutta myös nautinnollinen kuuntelukokemus, joka tuo raa`an, kompromisseja kaihtavan pumppauksen takaisin eturintamaan.

Tuottajan rooliin asiallisesti asettunut Scratch on ällistyttävä kymmeniä vieraita (Black Thought, Jill Scott ym.) esittelevällä levyllään, jonka aitouteen moni ei toistaiseksi usko. Minä uskon, koska Scratch on esiintynyt monesti myös lavalla, esimerkiksi Tavastialla The Rootsin kanssa 1999.