Imperfect Harmonies on rohkea irtiotto Serj Tankianin aiempiin tekemisiin. Laululinjat kaikuvat tuttuina, mutta biisien taustoituksessa kurvataan ennenkuulumattomille urille. Imperfect Harmonies on elektroninen ja vahvasti orkestroitu albumi. Kitara on tällä levyllä ylellisyyssoitin – sitä raapaistaan vain tarkkaan harkituissa paikoissa. Sitä vastoin tanssibiitissä riittää. Jos Imperfect Harmoniesia pitäisi kuvata kahdella sanalla, päätyisin kieroutuneeseen tanssilevyyn.
System Of A Downin yli ryöpynnyt mielipuolisuus on tasoitettu hyväksyttävämmäksi, tasa-painoisemmaksi sanailuksi ja säveltyöksi ja ääripäitä on tiivistetty tiukempaan muottiin. Riffimyllyn puuttuessa huomio kiinnittyy väkisinkin biisien syvempään tunneskaalaan. Ei silti pidä hairahtua luulemaan, että Serj Tankian olisi hionut särmänsä tiehensä. Aikuistunut mies taatusti on ja draaman kaari kantaa sitä myöten tunteikkaammin, mutta lauluratkaisuissa ja skitsoilevissa jousissa kuplii edelleen polku hulluuden syövereihin.
Tasapäistäminen johtaa silti siihen, että Systemistä tuttuja äkkivääriä ratkaisuja ja rajujen musiikkityylien pompottelua jää kaipaamaan. Kumartaa kuitenkin pitää, sillä tämä jos mikä on soololevy: Tankian säveltää, soittaa, tuottaa ja orkestroi kaiken lähes pelkästään omilla soluillaan ja lihaksillaan.