Sepulturan Chaos A.D. (1993) ja Roots (1996) määrittivät Max Cavaleran soundia niin vahvasti, että mies oli ja on osittain yhä jumissa noiden kahden albumin välissä Soulflynsa kanssa. Soulfly on vienyt maailmanmusiikkisyleilyjään ja henkisempää, jopa uskonnollista vaikutetta eteenpäin, ja kovia raitoja on osunut jokaiselle levylle, mutta mitään erityisen innovatiivista ei ole enää syntynyt. Conquerinkin, Soulflyn kuudennen, materiaali on kovin tutun kuuloista.
Levy eroaa isosta osasta Soulfly-tuotantoa siinä, että se on piirun raskaampi, mutta myös thrashimpi levy, ja välillä kuullaan kaikuja Arisesta (1991), mikä terävöittää otetta mukavasti. Etno-vaikutteita toki edelleen on mukana, mutta ne on sulatettu biisien sisään paremmin kuin monesti aiemmin, jolloin outojen soitinten pöräyttely ja huohotus on tuntunut päälleliimatulta.
Muistan sen jännityksen, kun Soulflyn ensimmäinen sujahti soittimeen vuosikymmen sitten. Odotus palkittiin kihelmöivillä biiseillä ja Soulfly tuntui bändiltä, joka kuljettaa Sepulturan perinnön uusiin kekseliäisiin ympäristöihin. Samantyylisten levyjen virta tappoi jännityksen, eikä Conquerkaan siitä syystä tunnu kovin järisyttävältä, vaikka se onkin tasaisin ja metallisin Soulfly-nippu aikoihin. Hienoja, mutta jo valmiiksi tuttuja biisejä.
