SOULFLY: 3

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2002.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Sepulturan entisen nokkamiehen, laulaja-kitaristi Max Cavaleran viimeinen lausahdus uuden Soulfly-albumin tiimoilta lähetetyssä lehdistötiedotteessa ei voisi olla kauempana totuudesta: "Joka levyn on oltava erilainen. Me emme yritä toistaa samoja asioita jatkuvasti." Ohhoh!

Arvio

SOULFLY
3
Roadrunner

Sepulturan entisen nokkamiehen, laulaja-kitaristi Max Cavaleran viimeinen lausahdus uuden Soulfly-albumin tiimoilta lähetetyssä lehdistötiedotteessa ei voisi olla kauempana totuudesta: "Joka levyn on oltava erilainen. Me emme yritä toistaa samoja asioita jatkuvasti." Ohhoh! Sama kuin sanoisi AC/DC:n uudistuvan jokaisella levyllään!

Tuore kolmosalbumi on rakennettu pitkälti samoista aineksista kuin Soulflyn vuoden 1998 nimetön esikoisalbumi sekä sitä vuonna 2000 seurannut Primitive. Erilaista albumista ei tee vielä se, että haalitaan uusia vierailijoita levylle ja äänitetään se uusien yhteistyökumppaneiden kanssa, mikäli kappaleet ovat lähestulkoon identtisiä aiemman tuotannon kanssa.

Asennemetallinen avausraita (tällä kertaa nimeltään Downstroy), suoraviivaiset mättöpalat (Enter Faith ja Four Elements), rytmikkäät pomppumetallirallit (ensimmäinen videobiisi Seek'N'Strike ja Brasil, ripeät revitykset Dischargen hengessä (L.O.T.M. sekä Call To Arms) on kuultu aiemminkin eri nimillä. Ill Ninon Christian Machado käy tulkitsemassa Onen melodiset osuudet koskettavasti ja Tree Of Painissa Soulfly irrottautuu kaavoistaan, mutta itse kappale on ylipitkä.

Kaikesta ennalta-arvattavuudestaan huolimatta Cavaleralla ja Soulflyllä on kuitenkin käsittämätön kyky – aivan kuten AC/DC:llä – kierrättää tuttuja riffejä ja elementtejä onnistuneesti. Koska Terry Daten (Pantera, Machine Head) miksaus on onnistunut ja bändi rokkaa tiukasti svengaten, on 3 pakkohankinta kaikille Soulflyn aikaisemmista albumeista pitäneille.

Toteen ei taida kuitenkaan käydä Cavaleran toive luoda Metallican Master Of Puppetsin ja Black Sabbathin Masters Of Realityn veroinen merkkiteos. Pikemminkin voidaan puhua AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheapin kaltaisesta onnistuneesta välityöstä, joka tyydyttää vannoutuneimpien fanien nälän, mutta ei tarjoa mitään uutta tai innostavaa yhtyeeseen välinpitämättömästi suhtautuville. Hiljainen minuutti 9-11-01 kappaleen muodossa on harvinaisen tyylikäs ele kunnioittaa New Yorkin terrori-iskussa surmansa saaneiden muistoa, minkä oivaltaminen Cavaleralta nostaa tämän albumin neljän tähden arvoiseksi. Seuraavaksi vaaditaan kuitenkin todellista uudistumista eikä tyhjiä puheita. 

Lisää luettavaa