Omenin myötä Max Cavalera on antanut äänensä ja sielunsa useammalle Soulfly- kuin Sepultura-albumille. Kun Cavalera Conspiracy ja Nailbomb ynnätään mukaan, meriittilistalla on jo viisitoista äkäistä studiolevyä. On ymmärrettävää, ettei tuollaisen määrän jälkeen ratsasteta uusilla virtauksilla. Maxin panos metallin kehittäjänä puristui kuuluviin 1990-luvulla niin äänekkäästi, että mies pärjää samoilla eväillä edelleen.
Omen on tuttua Soulflyta lähimpinä verrokkeinaan kaksi edellistä studioalbumia, joilla musiikkia kiristettiin entistäkin tiukemmaksi ja väkivaltaisemmaksi. Nyt pihdit ovat jo todella kireällä, sillä biisit kirkuvat hardcorea, thrashiä ja ajoittain jopa blackiä, jota ei aiemmin ole juuri kuultu. Alleviivattu etnoilu ja avoin uskonnollisuus on jätetty pois. Maxin lauluääni raapii karheasti koko levyn ajan, kun taas kitaroilla myllytetään riffisateen sekaan yllättävän melodisiakin kuvioita.
Siinäpä se sitten onkin. Lopun arvaavat kaikki, jotka ovat Maxin historiasta tietoisia, niin syvään Soulflyn tyyli on juurtunut. Suurin huolenaihe alkaa olla jatkuva tasaisuus: biisinippu on aina sen verran tasokas ettei notkahdusta tule, mutta toisaalta totaalista pommiakaan ei näytä enää olevan luvassa.
