SOULFLY: Dark Ages

Soulflyn etnovivahteinen uusmetalli räikeine värimaailmoineen on ollut piristävä poikkeus yleisesti tummanpuhuvassa genressä. Viidennellä albumillaan laulaja-kitaristi Max Cavaleran johtama poppoo ottaa kuitenkin askeleen kohti turvallisempia metallimaisemia – menettäen jotakin olennaista luonteestaan ja ainutlaatuisuudestaan.

Sepulturan entinen nokkamies on sävellyksillään palannut musiikillisesti jonnekin Sepulturan Chaos A.D.:n ja Rootsin välimaastoon, mitä ei voi pitää järin edistyksellisenä vetona Soulflyn musiikillisen kehityksen kannalta. Etnovaikutteitakin kappaleissa on, mutta ne kuulostavat kovin päälleliimatuilta ja luonnottomilta. Mutta mitä voi odottaa, jos rumpalinakin häärii jälleen Joe Nunez, joka livenä näyttäisi istuvan paremmin Totoon kuin hard corea sekä asenne- ja uusmetallia yhdistelevään ryhmään.

Soulfly raivoaa ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta Dark Ages ei sytytä missään vaiheessa ja ensimmäistä kertaa Soulflyn uralla tuntuu siltä kuin olisi synnytetty paljon melua tyhjästä. Kuvastavatko pimeät ajat ideoiden loppumista, pään työntämistä syvään pimeään onkaloon tai oman kuopan kaivamista?

Hetkittäin yhtye herää horroksestaan, mutta yhteenvetona voidaan todeta Dark Agesin olevan pettymys ja käytännössä Soulflyn heikoin albumi tähän mennessä.